tiistai, 6. helmikuu 2018

Dystopia, luku 11

Anteeksi että kesti, tässä on riittänyt tekemistä.


 

Myrsky oli hieman laantunut, Sigrid katsoi avaraa metsämaisemaa, männyt natisivat pakkasessa ja tuulessa. Sigrid katsoi ympärilleen ja etsi jälkiä tai muuta vastaavaa joka paljastaisi tämän Maryn olinpaikan. Sigrid hajautti petonsa etsimään naista ja jäi odottamaan niitä, noin puolen tunnin päästä hän kuuli jostakin tuskaisaa vinkunaa ja rähinää, nainen näemmä oli löytynyt.


 

Sigrid käveli äänen suuntaan, hän näki naisen joka seisoi vasten yhtä petoa, naisella oli talvivarustus ja punaiset hiukset jotka oli vedetty taakse tiukalle ponnarille. Nainen oli veren peitossa mutta ei omansa, se tuli pedosta. Olento kaatui korahtaen maahan ja kuoli siihen paikkaan, Sigrid nauroi, nainen kääntyi hänen suuntaansa, Sigrid levitti kasvoilleen itsetietoisen hymyn.


 

”Vaikutat lupaavalta.” Sigrid sanoi, nainen murahti ja sanoi tietävänsä kuka hän oli.


 

”Sinä olet varmaan Mary, se tyyppi joka metsästää miestäni?” Sigrid kysyi ja Mary nyökkäsi jäyhästi.


 

”No sinä saat avustaa minua etsimään hänet, minulla on muutamia juttuja selvitettävänä hänen kanssaan.” Sigrid sanoi.


 

”Miksi minun kuuluisi luottaa sinuun? Sinähän olit se joka vapautti ne olennot.” Mary sanoi, Sigrid nauroi kylmästi.


 

”Niinhän sitä sanotaan, mutta miten, meillähän on sama päämäärä jos kuulin oikein, mitäpä jos tekisin sinulle tarjouksen?” Sigrid ehdotti, Mary näytti miettivän.


 

”Mitä tarjoat?” Mary kysyi.


 

”Tarjoan sinulle kyytiä sinne missä mieheni on sillä ehdolla että sinä lakkaat tappamasta petojani.” Sigrid selitti.


 

”Hm, mitä sinä siitä kostuisit että veisin sinut miehesi luo, ajattelitko paeta hänen kanssaan niinkuin Bonnie ja Clyde?” Mary kysyi ivallisesti.

 

Sigrid lähestyi Marya, Mary puraisi huultaan ja otti veitsensä esiin. Sigrid hymyili ivallisesti ja asteli vain lähemmäs, ennenkuin punapää ehti tehdä mitään, Sigrid oli työntänyt tämän hankeen ja puristi tätä rintakehästä. Mary kirosi ja rimpuili mutta Sigrid nojautui rauhallisesti eteenpäin ja kysyi.


 

”Kuinka typeräksi luulet minua tytön hupakko? Minulla on aivan sama päämäärä kuin sinulla ja en mielelläni haluaisi leikata kaulaa auki sielunsiskolta, sinäkään et luultavasti haluaisi sitä ethän?” Sigrid kysyi, Mary näytti hetken siltä kuin olisi ollut aikeissa sylkäistä mutta hän vain tyytyi pudistamaan päätään.


 

Sigrid naurahti ja viittoi suurimman pedon luokseen, hän hyppäsi kyytiin ja ojensi Marylle kätensä, tämä näytti hetken epäröivän kunnes otti kiinni ojennetusta kädestä ja nousi kyytin. Sigrid kysyi suuntaa ja Mary kertoi heidän suuntansa olevan Ranua, siellä sitä kuulemma pidettiin. Sigrid hymähti ja totesi että sinne he pääsisivät kevyesti vielä tämän päivän aikana.

lauantai, 3. helmikuu 2018

Anteeksi

Olen pahoillani ettei ole tullut mitään vähään aikaan, toisen blogin kanssa on ollut niin mielettömästi työsarkaa ja muutenkin opintojen kanssa on ollut nyt stressiä kun ensi viikollekin pitäisi saada vaikka minkälaista kasaan ja ensimmäinen puolikas äidinkieln yo-kokeistakin on tulossa (tekstitaitoa wuuhuu)

sunnuntai, 31. joulukuu 2017

Uusi blogini

Entinen sarjakuvablogini poistuu viimeistään 6.1:ttä mennessä ja sarjakuvien teko siirtyy alla siintävään blogiosoitteeseen tammikuun puolella. Blogissa pyrin kirjoitusten sijaan keskittymään täysin sarjakuvien ja piirtämisen maailmaan ja pyrin jättämään tekstin lähes kokonaan pois sarjakuvakuplia lukuunottamatta. Uuden blogin linkki löytyy myös Mie muuten- osiosta vasemmasta alakulmasta. 

 

https://suskolo.blogspot.fi/

perjantai, 29. joulukuu 2017

Vuosi 2018

Vuosi 2018 tulee olemaan työntäyteinen osaltani, viimeiset yo-kokeet, mahdollinen valmistuminen, yo- juhlat, pääsykokeet, muutto uuteen kaupunkiin jos kaikki menee sunnitelmien mukaan ja siihen päälle vielä opintojen loppuun suorittaminen. Työtä on mutta tulen pitämään blogia yllä, Dystopia jatkuu sillä olen kirjoittanut tarinaa jo pitkälle ja luultavasti jatkan kun kiinnostus tarinan palaa. Talehearts tales saa taas jatkoa myöhemmin seuraavana vuonna kun alkuvuoden rumba ensin rauhoittuu.

Myös toisen blogini, Toddlersdaydreamin- puolella tulee tapahtumaan, ajattelin nimittäin lopettaa sen, blogin, en sarjakuvien tekemistä. Syynä on se että Wordpress ei ole oikein miellyttävä pohja sarjakuvablogille ja ajattelin vaihtaa suuntani Bloggeriin, joka tuntuu ajatuksena paljon houkuttavammalle ja olen kuullut että se on enemmän ystävällisempi isommille ja monipuolisemmille tiedostoille. 

Tottakai ilmoitan uuden blogin nimen ja osoitteen molemmissa blogeissa ennenkuin suljen nykyisen sarjakuvablogini joten jos täällä joku seuraa sitä puolta niin uuden osoitteen löytämisessä ei pitäisi olla ongelmaa tällä tavoin. Joten tämmöistä sitten seuraavalle vuodelle, toivotan kaikille nyt turvallista ja rauhallista uutta vuotta ja ensi vuodelle paljon onnea!

lauantai, 23. joulukuu 2017

Dystopia, luku 10

Aikainen joululahna

Raavin päätäni ja mietin kuumeisesti mitä kaikkea meidän oli hyvä huomisessa kokouksessa käsitellä. Katsoin listaa jolle oli ilmaantunut jo kaikenlaista mutta silti siitä tuntui puuttuvan jotakin. Lopulta muistin että meidän oli puhuttava vielä ulkomaailmaan yhteyden ottamisesta ja lisävoimien hankinnasta Rovaniemeltä, täällä oli nimittäin aivan liian vähän porukkaa suojelemaan ketään. Katsoin kelloa, se oli jo lähemmäs puolta yötä, huomenna oli herättävä ajoissa, laitoin muistiinpanoni pöydälle ja sammutin lampun, tuuli oli näemmä yltynyt ulkona, se siitä tyynestä säästä sitten. 

Painauduin pedille ja koetin ruveta nukkumaan mutta siitä ei tullut mitään. Kiersikelin ja etsin hyvää nukkuma- asentoa mutta lopulta minun oli pakko luovuttaa. Hyppäsin ylös pediltä ja lähdin kulkemaan pitkin hämäriä käytäviä. Kävelin pitkään kunnes päätin istuutua aavemaisen hiljaiseen ruokalaan ja vain nojailla seinään kuunnellen samalla suuren seinäkellon rakstusta. 

Jostakin kuului askelia, kohotin päätäni ja katsoin ympärilleni, ajattelin aluksi huikata mutta annoin olla kun huomasin tulijan lähestyvän minua. Huomasin sen olevan Johan, tervehdin puoliääneen ja Johan nyökkäsi, hän istuutui luokseni ja kysyi, enkö saanut unta, totesin ykskantaan ettei oikein haluttanut nukkua, vaikka olisi pitänyt.

”Miksikäs sinä olet hereillä?” Kysyin ja kohotin kulmaani.

”Kävin katsomassa pari juttua.” Johan totesi tylpästi ja nyökkäsin.

”Olen kuullut että Kusamossa liikkuisi 4 kioriinin lauma, kuulemma tasoa 4.” Johan sanoi ja vahvistin väitteen todeksi.

”Niinhän siellä”, sanoin ”Kuulin vähän aikaa sitten että sieltä oli tapettu kaikki suojasatamaan jääneet ihmiset ja kesydokot. Gustaffson kuulemma oli ollut siellä panttivankina mutta turvajoukot epäilivät kioriinien tappaneen hänetkin sillä mitään jälkiä tästä ei ollut, saattaahan kyllä olla että se pirulainen on päässyt karkuun mutta mitä minä olen kuullut niin ei se jätkä kummoinen tyyppi ole.” Jatkoin ja Johan nyökkäsi.

”No, se siitä sitten, enään yksi jäljellä ilmeisesti.” Johan sanoi.

”Niin ehkä, saattaa olla että sekin nainen on jo vainaa, ainakin jos sen miestä on uskominen.” Sanoin, Johan kohautti olkiaan.

Olimme hetken vaiti kunnes aloimme puhumaan huomisesta kokouksesta, Johan totesi että meidän oli kutsuttava pikimmiten vahvistuksia Rovaniemeltä, totesin että se oli parasta tehdä huomenna. Lopulta pitkän tovin juteltuamme, päätimme lähteä nukkumaan, tai ainakin yrittämään jotakin sen tapaista, nousin ylös ja lähdin kävelemään kohti huonettani, ja ennenkuin huomasinkaan, olin jo läjähtänyt sänkyyn ja vedin sikeitä.

Kuulin koputuksen oveen ja hätäkhdin, hieroin silmiäni ja pyysin tulijaa sisään. Ovella näkyi tumma silmäpari, Maya. Haukottelin ja tervehdin häntä, Maya totesi kokouksen alkuun olevan vajaa 20 minuttia. Räjähdin ylös sängystä ja käännyin katsomaa kelloa, se oli jo lähemmäs yhtä, kirosin ja kysyin miksei kukaan ollut herättänyt ja Maya totesi ettei kukaan ollut muistanut. 

Häädin Mayan ovelta ja sanoin tulevani perässä, aloin vetämään puhtaampia housja jalkaani ja siistin hieman karua ulkonäköäni, etsin listan asioista ja painoin ne nopeasti muistiin, lähdin juoksemaan käytävälle ja saavuin kokoushuoneelle joka oli jo täyttynyt puoliksi. Istuuduin eteen ja koetin saada itseäni hereille, mietin kokeuksen kulkusuuntaa ja mahdollisia asioita mistä piti vielä keskustella. Kymmenen minuttin päästä huone oli jo lähes täysi, viime minuuteilla saapuivat loput ja kokous saattoi alkaa.

Juttelimme pitkään suojasatamamme tilanteesta, esille nousivat taas kasvihuonejärjestelmän viat ja aseistuspuute. Sain myös kuulla napinaa miesvähyydestä johon totesin ykskantaan että vähintään parin päivän sisällä tänne olisi tulossa lisävahvistuksia, mistä en kylläkään ollut varma, emme olleet nimittäin vieläkään kysyneet niitä.

Äkkiä joku kysyi, miksi meillä oli se luopio ja maailmanpetturi sairastuvassamme, samalla hän lisäsi perään, että miksemme vain tappaneet häntä? Olin hetken hiljaa ja odotin ärtyneen puheensorinan laantumista. Nousin hallitusti ylös ja selitin tilanteen seikkaperäisesti ja tarkasti, kaikki olivat hiljaa kunnes alkoi käydä hyväksyvää, jokseenkin kenkkuuntunutta mutinaa, lopulta he hyväksyivät asian ja jatkoimme kokusta.

Johan ilmoitti muille neljännen asteen Kioriini vaarasta ja käski ilmoittamaan heti jos he havaitsivat mitään. Yleisöstä kuului hermostunutta keskustelua mutta vakuutin heille että olimme täysin turvassa lisävahvistuksien saavuttua. Jatkoimme vielä erinäisitä aiheista kunnes lopetimme ja jatkoimme omia hommiamme.

Ilmoitin Jaskalle että hän ottaisi välitöntä yhteyttä Rovanimelelle ja pyytäisi sieltä vahvistukisa niin nopeasti kuin pystyi. Kehotin häntä myös kysymään lähimmiltä vartiotorneilta mahdollisia havaintoja Kioriineistä, Jaska totesi tekevänsä kaiken ja kysyi vielä, oliko Hankista ilmoitettu jo, nyökkäsin.

Odotin että salin ihmiset hälvenisisivät ja päätin sitten mennä katsomaan Rosan ja Halin tilanteen, ajattelin myös vielä käydä jututtamassa Karlia autosta ja katsomassa Jakin voinnin. Lähdin Rosan ja Halin luo, he olivat jo heränneet ja juttelivat tuttavalliseen sävyyn Jijin kanssa. Tervehdin ja kysyin, miten he olivat nukkuneet, Rosa totesi että uni oli maistunut hyvin.

Totesin Rosalle että hänen miehensä oli hyvässä kunnossa, lisäten perään että olin jutellut hänen kanssaan illalla ja hän oli vaikuttanut hyvin virkeältä. Rosa hymyili ja kysyi, voisko hän nähdä tämän, totesin että voisimme käydä sairastuvalla heti kun halusimme. Rosa sanoi haluavansa käydä tervehtimässä tätä heti ja Hal oli myös ajatuksesta innoissaan.

Lähdimme ulos kohti sairashuoneita, lähestyimme matalaa taloa ja haistoin terävän tupakan hajun, katsoin ympärilleni ja huomasin Hankin nojaavan seinään, savuke suupielessään, meitä tyynesti seuraillen. Rosa hidasti heiman ja katsoi miestä pitkään kunnes näytti tajuavan tämän henkilöllisyyden, Hal syöksyi äitinsä helmoihin turviin ja mutisi jotakin pahasta miehestä.

”Mitä hän täällä tekee?” Rosa kysyi hermostuneesti.

”Hän on täällä niin kauan kunnes Rovaniemen yksikkö siirtää hänet pois, älkää huoliko, hän on tällä hetkellä lähes vaaraton.” Vakuutin mutta veitsi hänen vyöllään sai minut epäilemään omia sanojani.

Työnsin Rosan ja Halin sisään, sen jälkeen käännyin ärtyneesti kohti Hankia ja olin parilla harppauksella hänen luonaan, vedin hänet paidasta itseäni vasten ja katsoin häntä ärynessti silmiin. Hank katsoi minua pitkään kunnes tumppasi tupakan hankeen ja heitti sen yllättävän vaivattomasti roskakoriin joka oli kahden metrin päässä meistä ja juuri sillä kädellä joka oli osittain kipsissä.

Lopulta mies irrotti otteensa minusta ja lähti sisälle, kävelin Hankin perään ja kysyin, mitä hän oikein yritti, tämä totesi ettei hän yrittänyt yhtään mitään, hän oli vain tullut ulos tupakalle. Murahdin ja totesin ettei hänellä ollut mitään lupaa olla ulkona, Hank kysyi eikö hänellä ollut edes oikeutta polttaa ja totesin samantien että ei.

Kuroin kiinni jo Rosan ja Halin kävelemän matkan, pyysin anteeksi välikohtausta ja Rosa totesi että se oli jo käytännössä unohdettu. Menimme huoneelle jossa Jak oli ja kysyin Julylta, pystyikö hänet tapaamaan, July nyökkäsi ja me astuimme sisään.
Hal hyökkäsi heti halaamaan isäänsä joka kumminkin sanoi hellästi että Halin kannatti olla varovainen. Tämä nyökkäsi ja halasi isäänsä varovasti, Jak hymyili ja asetti kätensä tyttärensä selän päälle, Rosa hymyili ja halasi miestään. Nojasin seinään ja katsoin hetken hellää hetkeä kunnes Jak totesi, että minulla taisi olla asiaa, Rosa ja Hal poistuivat huoneesta hetkeksi.

Etsin hetken tuolia huoneesta kunnes löysin huteran jakkaran ja aloin tasapainottelemaan sillä. Kysyin Jakin vonitia ja tämä totesi voivansa olosuhteisiin nähden hyvin, lisäsi vielä perään että muutaman päivän päästä hän olisi todennäköisesti jaloillaan, hymähdin, olin kuullut että Dokot olivat nopeita paranemaan, mutten teinnyt että he olisivat noin nopeita.

Jak totesi etten ollut luultavasti tullut puhumaan vain siitä, nyökkäsin ja totesin että minulla oli muutakin asiaa. Hetken tauon jälkeen kysyin Jakilta vakavalla äänellä, mihin he aikoivat suunnata tämän jälkeen, kerroin hänelle suoraan että Kuusamon yksikkö oli pistetty matalaksi ja tänne heidän ei ollut hyvä jäädä heidän oman turvallisuutensa vuoksi.

Jak nyökkäsi hiljaa ja totesi että heidän oli kai parasta jatkaa matkaa heti kun he siihen kykenivät, hän lisäsi että he luultavasti suuntaisivat tästä Ruotsin puolelle Haaparantaan ja siitä Uppsalaan. Jak sanoi kuulleensa että siellä oli turvallisempaa kuin missään muualla ja se saattaisi myös taata Halin turvallisuuden siihen asti kunnes hän olisi aikuisiässä.

Nyökkäsin ja totesin että heidän oli oltava varovaisia matkalla, lisäsin että Kemin kohdilla saattoi tulla rajan kanssa ongelmia sillä olin kuullut että rajamiehet eivät suhtautuneet kovinkaan ystävällisesti ns. kesydokoihin. Jak nyökkäsi ja tunnusti tietävänsä riskit, sen jälkeen totesin että minun oli parasta päästää hänet nyt perheensä kanssa yhteen ja Jak hyvästeli minut tyynesti.