Varoitus! Teksti saattaa sisältää hiukan kiroilua ja väkivaltaa joten varokaa kun luette. 

Tuuli ulvoi yössä  ja sade piiskasi poikittain maata. Kaikki oli autiota, ihmiset olivat jo  painuneet unten maille ja tienoon kaikki eläimet olivat menneet sateensuojaan tai pesiinsä tutimaan. Ainut hereillä oleva olento oli kalliolla seisova varjo, joka tuijotti kauas itään ja näytti odottavan jotakin tai jotakuta.Tämä odottava hahmo oli Gekido, lännen susikoirien ylijohtaja ja hän seisoi sateessa koska hän odotti elintärkeitä uutisia.

Gekido istui järkähtämättömänä paikallaan vaikka hänen turkkinsa alkoi tuntua kostealta ja koko ajan voimistuva tuuli teki olosta vielä kamalamman. Pian kumminkin Gekido näki idästä saapuvan hahmon, joka rauhoitti hänen levottoman sielunsa kertaheitolla. Hän nousi ylös vartiopaikaltaan ja lähti hahmoa vastaan silmissään palava katse.

Gekido syöksyi läpi metsän kuin raivoisa tuuli välittämättä riuhtovista oksista ja terävistä kivistä, jotka raastoivat hänen kostunutta ja sodissa arpeutunutta ihoaan.Viimein puolivälissä metsää Gekido kohtasi  kauan odottamansa vieraan. Hän ja vieras tervehtivät ja sitten Gekido kysyi viimein kysymyksen, joka oli polttanut palavasti hänen kurkussaan kokonaiset viisi auringonkiertoa.

``Syntyikö se?`` Gekido kysyi kiivaasti ja vieras nyökkäsi lämmin hymy huulillaan.

`` Tyttö vai poika?`` Gekido uteli.

``Poika ja komea sellainen``, Vieras sanoi hymy yhä huulillaan ja Gekido ulvoi ilosta ja jännityksestä niin kovaa kuin keuhkoista suinkin lähti. Lopulta hän muisti vieraansa ja pyysi anteeksi kiihtyneisyyttään, mutta vieras rauhoitteli ja sanoi että oli jo tottunut moiseen vuosien mittaan. 

``Milloinka voin tavata hänet?`` Gekido urkki mutta vieras totesi että tuollaisia ei kannattanut kysellä vielä sillä he eivät vielä tienneet milloinka Gekidon vaimo olisi tarpeeksi voimakas lähtemään niin pitkälle matkalle, mutta vieras lupasi tulla ilmoittamaan asiasta ja niin Gekido jäi odottamaan pimeään sateeseen uutta viestiä...

Viisi Vuotta Myöhemmin...

´`Upeaa työtä Kasai melkein näytti siltä kuin olisit lentänyt!`` Senshi huudahti kun Kasai laskeutui alas puusta.

`` Älä yritä huijata mua haahka, mä nään et sä huijaat mua joten ole hyvä ja painu sinne missä pippuri kasvaa`` Kasai ärähti ja lähti kohti leiriä jättäen tyrmistuneen Senshin tuijottamaan hänen peräänsä.

Leirissä Kasai käveli suoraan ruokapaikalle ja otti sieltä isoimman lihakimpaleen minkä löysi. Hän käveli kimpaleen kanssa  johtajien ruokapaikale ja rupesi syömään sitä ahneesti, irvokas ilme kasvoillaan. Lopulta hän jätti lihan rökäleet paikallen mätänemään. Sitten hän asteli varjoon jossa nukkui muutama Kasain ikätoveri.

``Painukaa hiiteen nysvöt tää on mun paikka ny`` Kasai ärähti ja uniltaan heränneet koirat painuivat muristen pois paikalta Kasain jäädessä itsetyytyväinen hymy kasvoillaan nukkumaan valmiiksi lämitetylle paikalle.

``Kasai!!!`` Kasai kuuli unensa läpi isänsä vihaisen huudon. Ennenkuin hän oli kunnolla ehtinyt herätä saati sitten paeta hän tunsi kuinka hänen isänsä hampaat upposivat hänen niskaansa ja kuinka hän lensi ilman halki kuin räsynukke  ja putosi lopulta kuralätäkköön kentän keskellä.

``Mitä hiiskattia sä käppänä luulet tekeväs?`` Kasai karjahti ja nousi kuin salama ylös kurasta.

``Opetan sinut tämän leirin tavoille poika!`` Gekido, kasain isä huudahti punaisissa silmissään hirveä raivo.

``Muahan ei kukaan määräile`` Kasai sihahti ja kääntyi lähteäkseen mutta kohta hän jo huomasi olevansa isänsä suuren ja sotien kovettaman tassun alla.

Kasai kääntyi vihaisena kohti isäänsä sanoakseen jotakin loukkaavaa mutta hiljeni kun näki isänsä kasvot jotka olivat täynnä pettymystä, vihaa ja surua. Hetken kaksikko tuijotti toisiaan kunnes Gekido huokasi raskaasti ja päästi Kasain otteestaan.

``Viisi vuotta olen kestänyt katsella sinun röyhkeyttäsi ja saamattomuuttasi mutta nyt... olen saanut sinusta tarpeekseni, saat päivän aikaa häipyä ja et palaa ennenkuin sinusta on kasvanut mies`` Gekido totesi kylmästi ja kääntyi lähteäkseen.

``Mut...`` Kasai aloitti.

`` HILJAA!! Olen saanut sinusta tarpeekseni`` Gekido karjaisi ja katsoi poikaansa silmissään puhdas viha. Kasai hiljeni ja jäi katsomaan tyrmistyneenä isänsä perään.

Kasai mietti isänsä sanoja iltaan kunnes hänen isänsä, äitinsä ja loput laumasta saapuivat hänen luokseen. Hänen isänsä asteli ensimmäisenä hänen luokseen  ja totesi kuivasti häntä silmiin katsomatta että oli aika lähteä. Seuraavaksi hänen luokseen asteli hänen äitinsä Suzuran, joka katsoi häntä silmissään häpeä ja suru. Sitten hänen äitinsä poistui ja Kasain isä sanoi.

`` Minä Gekido länsituuli häädän sinut Kasai tulisielu pois kotoasi ja reviiriltäsi koska olet käyttäytynyt niin karmealla tavalla laumalaisiasi ja toveraitasi kohtaan. Näille alueille et palaa ennekuin olet oppinut eläään oikein ja tullut mieheksi`` 

`` Älä häädä minua minä lupaan parantaa tapani, minä lupaan olla hyvä kaikille minä lup...`` Kasai yritti epätoivoisesti.

`` HILJAA!! SINUN LUPAUKSESI OVAT VAIN TYHJÄÄ SANAN HELINÄÄ, NYT KATOA SILMISTÄNI IÄKSI!!`` Gekido karjui niin vihaisesti että jopa hänen johtokenraalinsa Senshi perääntyi hieman.

Kasai lähti niin nopeasti kuin pystyi, hän katsoi vielä taakseen siinä toivossa että hänen isänsä tai joku muu kutsuisi hänet takaisin tai sanoisi että äskeinen oli vain vitsi mutta niin ei käynyt ja nyt viimein hän tajusi, hänet oli karkoitettu.