Aamu valkeni taivaan rannassa hämyisenä, paksun sumuverhon läpi. Ensisäteet värjäsivät puiden rungot punaisiksi ja alkoi lämmittää maata. Aamun valkenemisen aikaan metsässä kulki myös suuri musta olento,

olennolla oli pituutta ainakin kolmisen metriä ja leveyttä kaksi metriä. Sillä oli suuri, kyhmyinen selkä ja suuret, mustat silmät. Sen vyöryessä läpi metsän puut taipuivat ja maa uurtui sen painon alla. Olento hengitti raskaasti ja katseli ympärilleen suurilla, mustilla silmillään.

Samalla kun se vaelsi se mietti, se mietti miksi se mahtoi olla olemassa, miksi sen oli mentävä aina piiloon tätä kaunista asiaa jota ihmis- olennot kutsuivat aamuksi, miksi kaikki mitä hän katsoi tai koski muuttui kiveksi tai kuoli siihen paikkaan, miksi sitä pelättiin ja vihattiin, sitä tuo suuri ja aika lailla kiltti olento ei voinut vain ymmärtää pienessä ja yksinkertaisessa mielessään.

´´Hei, mihin menet?`` Olento kuuli takaansa kiltin ja kirkkaan äänen.

Olento kääntyi kummissaan, kuka oikein uskaltautui puhumaan hänelle, kuka oli niin rohkea etä uskalsi tulla hänen laisensa kauhean hirviön luo ja puhua. Hirviö näki takanaan kirkassilmäisen, vaaleahiuksisen penen olennon joka hymyili hänelle pää hiukan kenossa.

``Kuka olet?`` Pieni olento kysyi ja katseli häntä uteliaasti kirkkailla silmillään.

``En... tiedä`` Olento vastasi. Hän ei tiennyt nimittäin mikä oli tai mitä teki, hänen oli nimittäin vain tarkoitus vaellella yöllä ympäriinsä.

``Et tiedä, hmm... jospa nimesi olisi Herkko, se sopisi sinulle juuri hyvin`` Pikku olento sanoi ja hymyili.

``Herkko...se...on...kaunis`` Olento joka oli juuri saanut nimen sanoi.

``Nimi...sinun...?`` Herkko kysyi ja taivutti päätään katsoen samalla pikkolentoa suurilla silmillään.

``Minun nimeni on Sara... hauska tavata Herkko`` Tyttö sanoi ja otti olentoa kädestä kiinni.

``Mihin olet muuten menossa?`` Sara kysyi ja Herkko mietti pitkään sitä kunnes sitten vastasi mielestään oikealla tavalla.

``Herkko... menee... kotiin...``

``Saanko minä saattaa sinut sinne?`` Sara kysyi.

``...Saat...`` Herrko vastasi ja he lähtivät kulkemaan kohti metsää samalla kun aurinko nousi taivaanrannasta kohti tummanharmaata taivaankantta muuttaen sen kauniin siniseksi.