Kävelin sisään salin suurista ovista ja suuntasin salin keskellä olevaa valtaistuinta kohti. Kohotin katseeni kohti vihollistani tuota jääkatseista ja kylmähuulista miestä jonka silmissä paistoi tundran kylmyys ja armoton raivo ja jonka kasvoista heijastui ikuinen viileys ja kylmyys.

"Sinä, sinunlaistesi pitäisi kadota koko maailmasta" Sanoin ja vedin Johnin miekan esiin huotrasta ja kohdistin sen kylmäkasvoista miestä kohti.

"Ja kerrohan, mitä sinulle olen tehnyt?" Mies kysyi mutta olin liian raivoissa vastatakseni. Syöksyin miestä kohti miekka ojossa valmiina tasistoon, valmiina tappamaan ja tuhoamaan tuon paholaisen lopullisesti.

"Hm aika epäkohteliasta hyökätä vastaamatta kysymykseen ensiksi" Mies totesi ja otti esiin suuren lasisen miekkansa. Hän loikkasi kevyesti alas jalustaltaan ja syöksyi minua kohti kuin pohjoinen tuuli. Väistin miehen helposti mutta tämä oli vikkelä ja kohta huomasin tämän olevan selkäni takana, väistin hänet ja syöksyin kohti suurta jäistä pylvästä ponnistaen siitä vauhtia ja syöksyen kohti paholaista joka kumminkin oli jo kadonnut näköpiiristäni.

"Olet aika hidas" Kuulin miehen toteavan ja käänyin ääntä kohti ja näin hänen istuvan korkealla katon rajassa palkilla.

"Murhaaja! Tule alas ja kohtaa kohtalosi kuin mies" Huusin raivoisasti ja syöksyin kohti miestä mutta tämä oli jo kadonnut näkyvistä.

"Aika vakavia syytöksiä" Kuulin miehen sanovan ja käännyin taas mutten nähnyt häntä ennenkuin tunsin jysähdyksen takaraivossani ja kaaduin maahan.

"Yrittäisit edes" Mies totesi ja näin hänen seisovan aivan edessäni. Nostin miekkani ja loikkasin pystyyn iskien miestä miekkani lappeella jollin tämä jymähti hiukan taakse päin. Mies vain hymähti ja iski sitten miekkansa vasten omaani. Aloitimme nyt lähitaistelun joka tuntui minusta lähes mahdottomalta sillä en ollut koskaan taistellut kovin vahvoja vihollisia vastaan ja nyt minulla oli erittäin vahva ja vikkelä yksilö vastassani.

Yritin väistellä ja iskeä takaisin parhaani mukaan mutta mies oli vahva ja hetken päästä huomasin päätyväni vähä vähältä alakynteen. Miehen kasvoille nousi jotenkin huvittunut ilme jaoka sai  minut raivon valtaan. Huitaisin miekallani hänen miekkansa tieltä ja tein pistoliikkeen mutta mies väisti sen saaden vain pikku naarmun käteensä.

Mies katsoi hetken naarmua ja hymähti kunnes iski voimallisesti minua kohti miekallaan. Otin omallani vastaan lentäen samalla lattialle liukuen sieelä hetken kunnes tömähdin seinään. Nousin nopeasti ylös kun mies lähestyi minua ja otin miekkani tasnaan.

"Voisit jo yhtä hyvin luovuttaa, olet sitkeä mutta sinulla ei ole tarvittavaa taitoa" Mies totesi ja kohotti miekkansa iskuun mutta minä olin taas kohottanut käteni jossa oli Mikaelin voimahanska. Annoin voiman virrata läpi kehoni  ja suuntautua kohti miestä, mies katsoi hetken minua kunnes tajusi mitä tein mutta liian myöhään, tulipallo iskeytyi hänen rintakehäänsä ja hän lensi vastapäiseen seinään ja putosi maahan.

Minä nousin ylös ja astelin miehen luo mielessäni vain yksi ajatus, halusin tappaa tuon miehen oli hinta mikä hyvänsä. Saapuessani tämän luokse näin kuinka hän oli jo polvillaan ja valmiina nousemaan ylös mutta minä potkaisin hänet vasten seinää ja asetin miekan hänen kurkulkleen.

"Selvä voitit minut, mutta ennenkuin teet mitään typerää saatkertoa minulle kuka olet ja mitä olen tehnyt sinulle?" Mies kysyi ja asetti samalla kätensä rintakehälleen joka oli tummentunut, ei sen kummempaa.

"Nimeni ei sinulle kuulu, murhaaja" Sanoin ja katsoin häntä raivokkaasti.

"Ja milläköhän peruteilla sinä minulle tuollaisia syytöksiä lauot" Mies kysyi ja katsoi minua jotenkin kummallisesti samaan aikaan kysyvästi mutta uhkaavasti.

"Etkös sinä ole pohjoisen ruhtinas?" Kysyin.

"Yksi heistä"

"Se on tarpeeksi hyvä syy minulle" Sanoin ja puristin miekkaani vasten hänen kaulaansa.

"Miksi edes haluat tappaa minut? Mitä minä olen sinulle edes tehnyt, vastaa edes siihen" Mies sanoi tyynesti.

"Sinä et ansaitse sellaista tietoa" Murisin.

"Ansaitsempas, etkö ole kuullut kuolevan viimeisestä toiveesta?" Mies kysyi.

"Sinun likaiset ruhtinaat tappoivat vanhempani ja tuhosivat kotikaupunkini" Murisin.

"Ja mikäköhän on sinun kotikaupunkisi jos saanen kysyä?" Mies kysyi.

"Tornien laakso" Vastasin.

"Siihen paikkaan minä en koskisi pitkällä tikullakaan" Mies sanoi.

"Valehtelet!"Huusin raivoissani ja nostim miekkani valmiiksi iskuun.

Mies otti sen kumminkin paljailla käsillä vastaan ja piteli sitä kaikin voimin niin että minun oli lopulta pakko luovuttaa koska käsissäni ei ollut enään voimaa iskeä miekalla. Laskin miekkani alas ja purin huultani vihaisena.

"Minä en koskaan valehtele moisesta, siinä kaupungissa nimittäin elää vähäpäinen veljeni, on vain kolme ruhtinasta joiden tiedän hyökänneen sinne enkä minä ole niistä yksi" Ruhtinas totesi.

 "Ketkä he sitten ovat"Kysyin ja nostin miehen pystyyn miekka valmiina kädessäni.

Mies mietti hetken kunnes sanoi ruhtinaiden nimet jotka olivat Adnim, Scketorachk ja Overnol. Mies myös kertoi missä heidän linnakkeensa sijaitsivat ja kuinka sinne pääsisi hän lisäsi että hänen ja noiden kolmen lisäksi olisi vielä neljä ruhtinasta jotka tulisin aivan varmasti kohtaamaan.

"Sinun puolestasi toivon että puhut totta" Totesin hänen lopetettuaan ja heristin miekkaani.

"Minä olen muuten Nackador" Mies esittäytyi äkkiä ja ojensi kätensä tervehdykseen.

"Maryan" Sanoin ja puristin kättä hiukan varuillani. 

"Ja hei seuraavan kanssa ei kannata tehdä niin kuin minun kanssani, saatat löytää itsesi jostakin hyvin ikävästä paikasta" Nackador sanoi ja katosi kuin tuhka tuuleen.

'Minä itse lähdin kävelemään kohti ovia vihaisena ja pettyneenä, minun oli siis taisteltava vielä ennenkuin pääsisin kohtaamaan sen hirviön joka oli tuhonnut koko elämäni, mutta minua ei haitannut koska olin valmis.