"S- sinä vuodat verta", sanoin ja katsoin kuinka hänen selästään valui verta suurena virtana peittäen huurteisen maan hurmeeseen. John hymähti saaden samalla yskänpuuskan jonka aikana hänen suupielestään alkoi valumaan verta.

"Heh, arvasin että tämä päivä tulisi"John sanoi ja pyyhki suupielensä hihaan.

"Älä nyt hemmetti sano että sinä kuolet" Nyyhkäisin ja katsoin vanhaa miestä hänen vihreisiin silmiinsä.

"Siltä tämä pahasti näyttää mutta ei hemmetissä, minä en kuole ennenkuin tuo peto on pois päiviltä, sen minä sinulle lupaan" John sanoi ja pyysi minua auttamaan hänet ylös. Nostin vanhan miehen jaloilleen ja samalla John poimi miekkansa joka oli ollut uskollisena hänen vierellään aina näihin päiviin saakka, nyt se joutuisi luultavasti viimeisimmälle taistelukerraleen kumppaninsa kanssa.

Mies nousi ylös ja lähti hoipertelevin ja heikoin askelin kävelemään kohti lumista hirviötä joka oli tehnyt tämän kaiken hänelle, John suoristi selkänsä vaikka siihen sattui vietävästi ja nosti miekkansa valmiiksi tanaan iskeäkseen sillä pedon kuoliaaksi. John lähti juoksemaan kohti hirviötä raivokkaasti huutaen, miekka ojossa ja katseessaan tulta ja tahtoa. 

Hirviö kääntyi häntä kohti huutaen raivokkaasti ja syöksyen sitten päin Johnia mielessään varmasti aivan samat ajatukset kuin vanhalla ukolla. Sen koko olemus nousi suurimmilleen miehen edessä mutta tämä ei pelännyt, hän oli nähnyt niin monia hirviöitä, niin monia Jumalaia ja mahtiruhtinaita ettei enään pelännyt tätä. Hän oli valmis taistelemaan kuolemaan saakka ja niin oli hirviökin. 

Kaksikko iski yhteen ja näin kuinka miekka kalahti vasten hirviön kynsiä iskien kipinää jättäen niihin vain pienen naarmun, seueraavaksi terä upposi hirviön turkkiin asitä myöten sen vertatihkuvaan lihaan. Hirviö karjaisi ja iski kyntensä Johniin joka pidättäytyi kiinni miekassa painaen sitä aina vain syvemmälle. Hänen kylkeensä avauti uusia vertavutotavia haavoja jotka tihkuivat vuolaana hirviön päälle joka vuosi ja itsekkin.

John syöksyi irti hirviöstä ja perääntyi vähän matkan päähän ja lähti sitten taas juokseman hirviötä kohti iskien miekkansa sen selkään ja liukui alas raastaen samalla hirviön selkää uskollisella raudallaan. Hirviö huusi tuskasta kun sen veri alkoi syöksyä ilta- auringon värjäämälle hangelle muutaen sen tummanpunaiseksi.

Hirviö kääntyi kohti Johnia silmissään palava viha, se iski hampaansa Johniin repien hänen jalkaansa raivokkaasti. John itse iski miekkansa vasten hirviön paksua kalloa lävistäen sitä hitaasti mutta varmasti. Hirviö huusi kivusta ja koetti ravistaa Johnin päästtän irti mutta kun John oli päättänut tehdä jotain, hän teki sen, ja hän pysi hirviölssä kiinni kuin tappava loinen.

Hirviö iski Johnia murskaavasti tassullaan ja John putosi hirviön selästä ja paiskautui veriselle lumelle, hän kumminkin nousi ylös horjuvin askelin päättäväisyyden loistaessa kirkkaasti silmissään. Hän syöksyi hirviötä kohti ja alkoi kiivetä pitkin sen turkkia kohti miekkaansa joka oli jäänyt kiinni hirviön päähän ja jota se nyt yritti epätoivoisesti poistaa.

John tarttui miekkaan vapisevilla ja väsyneillä käsillä ja alkoi upottaa sitä vielä syvemmälle hirviön kiljuessa raivoisasti kivusta. Olento huitasi Johnia tassullaan niin että sen kynnet repivät Johnin kasvoja mutta hän ei välittänyt siitä vaan jatkoi miekan upottamista iskien sen lopulta hirviön kallon läpi tappaen sen. Hirviö huojui vielä hetken kunnes rysähti maahan jättäen Johnin puristuksiin alleen. 

Siin vaiheessa lähdin juoksemaan kohti hirviön ruumista huutaen Johnia nimeltä, toivoen että hän olisi vielä elossa tietäen sen samalla silti mahdottomaksi. Kun pääsin hirviön luo näin Johnin makaan´makaamassa puoliksi sen alla verisenä ja kasvot rumiksi revittynä. Juoksin hullun lailla ja polvistuin viimein vanhan miehen viereen. John hengitti vielä kun otin hänen päänsä syliini. Pyysin häntä vielä sinnittelemään ja lupasin että parantaisin hänet, antaisin hänelle vielä mahdollisuuden elää, mutta John vain huitaisi minun käteni pois ja sanoi hiljaa

"Ei... älä... sinä olet tehnyt jo tarpeeksi... sinun ei tarvitse tehdä enempää minun tähteni, olen jo tarpeeksi haavoittunut eikä sinun kannata tuhlata minuun kallista aikaasi, päästä minut menemään, olen tehnyt tarpeeksi ja haluan... että sinä päästät minut nyt"

"E-ei en minä en selviä ilman sinua, älä kuole ole kiltti älä kuole..." itkin ja painoin pääni hänen veristä rintaansa vasten"

"Sinä pärjäät mainiosti ilman minua... Ole kiltti päästä minut nyt vain menemään, ota miekkani ja suuntaa pohjoiseen, täytä kohtalosi, täytä se meidän molempien puolesta" John kuiskasi ja hänen raavituille kasvoilleen levisi heikko hymy.

"M- minä lupaan John, minä lupaan sen" Sanoin ja suutelin hänen veristä otsaansa

"Ja ennenkuin menet... veisitkö tämän punakattoiseen taloon pieneen pohjoiseen kylään nimeltä Whitenorth ja sano että se on minulta" John sanoi ja kaivoi taskustaan vapisevin sormin veren tahriman punaisen huivin, hän katsoi sitä hetken kunnes ojensi sen kyyneleet silmissään minulle"

Otin huivin ja sen jälkeen John sulki silmänsä viimeisen kerran lähtien matkalle viimeiseen satamaansa, painoin kasvoni vielä kerran Johnia vasten kunnes nousin ylös otin miekan, nyljin pedon ja hautasin viimeisenä Johnin ruumiin lumeen koska en halunnut susien syövän sitä.

Viimein kuun noustessa lähdin vaeltamaan kohti pohjoista pedon turkki olallani ja pohjoisen sarastus oppaanani, olin menettänyt monia ystäväiä ja saanut monia vihollisia  olin nähnyt monia kuolemia ja niin monia petoksia, nyt olin viimein yksin ei tarvtsisi enään nähdä läheisten kuolemaa mutta nyt minulla ei ollut ketään enään apunani, minun oli nyt vaellettava yksin ja kohdattava pohjoisen ruhtinaat ilman kenenkään apua mutta olin siihen valmis.