Tuuli tarttuu, nostaa  helmoja, on lämmin, hymyilen, aurinko paistaa selkääni, laskeutumassa, mereltä tuoksuu levä ja suola, istun kivelle, se on lämmin, mutta pian sen sisältä hohkava kylmä iskee jalkoihini, en välitä, on tarpeeksi hellettä. Nousen ylös ja lähden taas liikkeelle, hiekka hiertää sandaaleissani, riisun ne pois ja upotan varpaani kylmenevään hiekkaan, se tuntuu ihanalta, lokki huutaa jossain, en välitä.

Kohta aurinko on jo maillaan, hymähdän, otan jalkani hiekasta ja alan kävellä, viileää kivipolkua pitkin kohti kioskia, joka menee kohta kiinni, tervehdin kioskin miestä, joka hymyilee minulle, hän jatkaa puodin sulkemista ja minä jatkan kävelemistä, kohta olen jo pyörälläni, nousen selkään, alan polkea, viima ottaa kiinni kesämekkoni helomista ja saa minut hyvälle tuulelle.

Käännyn pienelle metsätielle, jossa on suuria lehtipuita, haistelen metsää, kosteaa multaa ja makeita kukkia, jotka tuoksuvat kaikkialla ympärilläni, en välitä pienistä töyssyistä tiellä, ne eivät minua estä. Metsätie loppuu, tulee peltoja, pelloilla on orastavaa heinää, kuuntelen tuulen suhinaa heinikossa, jossakin huutaa kuovi, pyörä kääntyy taas metsäkipaleelle, pian vastassa mökki.

Mökin pihassa huussi, liiteri ja kukkapenkki, takapihalla kasvimaa ja pressu, jonka alla generaattori, laitan pyörän liiterin nurkalle, astelen mökkiin, avaan oven ja heitän laukkuni pöydälle. Laitan veden kiehumaan, en jaksa oiken syödä, laitan sitten teetä, vesi kiehuu, teepussi kuppi, terassi korituoli, istun tuoliin, katson aurinkoa, hymyilen. tätä minä juuri kaipasinkin.