tästä eteenpäin tulevat ovat n 15:sta luukkuun asti suomeksi, sillä nämä ovat kotoisin jostakin syvältä arkistoistani, ennenkuin luet, haluan selventää pari asiaa:

En ole mikään jumalanvihaaja, joten siitä on turha ragettaa. Tässä esiintyvät pienet solvaukset ovat vain hahmojen mielipiteitä, eivät minun.

En ole myöskään saatananpalvoja, so that`s clear now.

Jos loukkaannut tällaisesta herkästi, pyydän syvästi anteeksi ja kehotan ettet lue tämän pidemmälle

Viimeinen: EN LÖYTÄNYT ARKISTOISTA PAREMAA SILLÄ JOKO:

A: ne on kesken

B:ne on koulutöitä

C: niissä on jotakin joka ei ole ihmisten silmille

Varoitukset on annettu, lukekaa jos haluatte:

Beelzebub

 

Tummatukkainen mies käveli hieman tylsistyneenä kohti jonoa. Hän oli liukastunut alas parvekkeelta ja löytänyt itsensä siitä hyvästä täältä, pimeästä, ahtaasta ja matalasta luolasta. Mies ajatteli itsekseen että elopainoa oli viimein kertynyt niin paljon että maankuori oli lopulta pettänyt. Hän naurahti, niin tai näin, siinä ei olisi varmaan ollut sen kummempi lopputulos.

 

Äkkiä luola aukeni, se muuttui pirullisen kuumaksi onkaloksi jossa verkkaripuku ei ollut parhain mahdollinen valinta. Mies katsoi ympärilleen ja kaiveli samalla taskujaan, pohjalta löytyi yksi liiskaantunut energiapatukka, mansikkaa ilmeisesti. Mies käveli eteenpäin ja availi patukan kuoria samalla kun käveli hajamielisesti eteenpäin, hän huomasi jossakin kauempana väkeä. Mies käveli eteenpäin, jonollinen ihmisiä seisoi hänen edessään ja tuijotti kuollein silmin eteenpäin, mies murahti.

 

”tännekkö minä sitten päädyinkin, no näemmä olisi pitänyt pistää enemmän ihraa lihaan niin ei olisi käynyt näin...” mies sanoi itseironisesti itselleen ja asettautui jonoon.

 

Jono kulki verkkaisesti eteenpäin, mies ei välittänyt, hänellä oli mielenkiintoisempaakin tekemistä kuin odottaa, patukka oli vielä syömättä. Jono eteni aina sentin kerralaan, mies jatkoi patukkansa syöntiä ja antoi jonon mennä. Yllättäen hän huomasikin olevansa jo puolen välin paikkeilla, tai mistä sen tiesi, entä jos hän oli vielä alussa muttei sitä huomannut.

 

Äkkiä mies näki tumman, suuren varjon syöksyvän häntä kohti, tumma hahmo asettui kapelalle kaiteelle hänen oikealle puolelleen ja hymyili. Mies tarkasteli olentoa päästä varpaisiin, tämä oli tummanvaaleatukkainen mies jolla oli keltaiset silmät ja suuri, punainen arpi oikena silmän päällä, yllään hänellä oli beige takki, maastohousut ja pitkävartiset vaellussaappaat.

 

”sup”, tyyppi sanoi.

 

”...öh, moi”, mies mutisi ja katsoi tyyppiä.

 

”joten...mistä haluat?” mies jatkoi ja katsoi häntä ihmeissään.

 

”eeen mitään kummempaa, näytit vain mielenkiintoiselta” tyyppi sanoi ja hymyili jotenkin oudosti.

 

”mielenkiintoiselta… ok, miks sulla on arpi naamassasi?” mies kysyi.

 

”siksi etteivät eräät osaa pelata krokettia...” tyyppi mutisi ärtyneenä ja katsoi ylöspäin jotenkin merkitsevästi.

 

”vai niin...”, mies sanoi

 

”mmm, tule mukaani”, tyyppi sanoi ja mies katsoi häntä hetken.

 

”jaa, mihin?” mies kysyi ja vastaukseksi jonoon ilmaantui sivureitti jota he lähtivät kulkemaan.

 

”kuka sinä muuten olet?” mies kysyi.

 

”Saatana” tyyppi sanoi, mies katsoi häntä pitkään.

 

”et näytä kummoiselta jos saan sanoa”, mies sanoi ja heitti energiapatukan kääreen menemään.

 

”niinhän ne kaikki tuppaavat sanomaan, pettymyksiä koetaan vähän väliä”

 

”jaa, sanoinko että olisin pettynty?”

 

”hmm, pidän asenteestasi, mikä on nimesi”

 

”Beelzebub, herra”

 

”mielenkiintoinen nimi, saanko kutsua Beliksi?”

 

”tehkää kuten haluatte”

 

Beelzebub seurasi Saatanaa kohti suurehkoa salia. Se oli sisustettu graniitilla ja tammella, huoneessa oli punaisella verhoillut sohvat ja vaaleat lamput katossa, seinillä oli raskaat, korkeat tammihyllyt joissa oli useita kirjoja. Suurella pöydällä ikkunan lähellä oli siististi pinottuja papereita ja uutuuttaan huutava kone, pöytää vasten nojasi krokettimailasetti.

 

Saatana pyysi Beelzebubia istuutumaan, hän napautti sormiaan ja pian nuori, kaunis ja tiukka naispalvelija toi heille teetä. Saatana kiitti häntä kohteliaasti ja siemaisi teetä pari kertaa, sen jälkeen hän nojautui taaksepäin ja syntyi viiden minuutin äänetön tuijotuskisa. Lopulta Saatana nousi ylös ja katsoi ulos ikkunasta tummanpuhuvalle tulikentälle jossa oli laavaputouksia ja tippukiviä.

 

”haluan sinut töihin minulle” Saatana sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja kääntyi ympäri, hänen silmänsä olivst muuttuneet petomaisiksi ja hampaat teräviksi, Beelzebub perääntyi pelkästä yllätyksestä.

 

”millaista työtä tarjoaisit herra?” Beelzebub kysyi ja katsoi Saatanaa, tämän petomaiset muodot katosivat ja kasvoille nousi taas se outo hymy.

 

”haluaisin ottaa sinut henkilökohtaiseksi palvelijakseni” Saatana sanoi ja istuuti takaisin alas, hänen kasvoilleen lankesi vahvat varjot, jotka toivat häneen vaikututsvaltaa ja arvokkuutta.

 

”mutta sillä ehdolla, että suoritat kuuakuden palveluksen ja osoitat sillä kyvykkyytesi ja taitosi hommaan” Saatana jatkoi ja Beelzebub nyökkäsi.

 

”mitä vaadit minulta?” Beelzbub kysyi.

 

”uskollisuutta, uhrautuvaisuutta ja edes jonkin sortin ruoanlaittotaidot, edellinen oli hirveä kokki mutta hän itsessään oli hyvää”, Saatana sanoi ja pyöritteli kynää miettivästi sormessaan. Beelzebub nielaisi hieman hermostuneesti, hän ei osannut todellakaan kokata mutta hän ei myöskään halunnut päätyä kenenkään illalispöytään.

 

”entä jos kieltäydyn?” Beelzebub kysyi.

 

Saatana osoitti pihalle kohti helvetin liekkejä missä laumallinen ihmisiä työnnettiin tuleen jossa he sitten huusivat, paloivat tuhkaksi ja alkoivat sen jälkeen syntyä uudelleen ja uudelleen samaan kärsimykseen. Beelzubub tunsi kauluksensa kiristävän, hän veti sitä ja koetti samalla saada ilmaa.

 

”hyvä on, mitä minun kuuluisi tehdä herra?” Beelzebubu kysyi.

 

Saatana heilautti kättään ja totesi että hänen oli ensinnäkin pistettävä jotakin parempaa ylleen, hän ei todellakaan halunnut verkkaripukuista palvelijaa. Pari paholaista astui paikalle ja lähti johdattelemaan häntä toiseen huoneeseen, missä he alkoivat mittailla häntä pyytäen samalla häntä riisumaan vaatteensa. Beelzebubista tuntui oudolle ja ahdistavalle riisua mukava verkkari ja seisoa lähes puoli tuntia kahden hamaisevan neidon mittaillessa hänen kookasta, ilkialastonta kehoaan, se ei todellakaan ollut ihanaa, tai no tämähän oli helvetti, minkä täällä kuuluisi muka olla ihanaa?

 

Vaatteet olivat pian valmiit, siihen kuului suorat housut, vitivalkoinen kauluspaita, tummat nahkakengät ja violettivuorinen, musta liivi sekä rannekello jonka Beelzebub oli ottanut tarjotun taskunauriin sijasta. Beelzebub astui ulos huoneesta, selkä suorana ja tyynenä, Saatana vihelsi ja totesi että ulos oli tullut aivan toisenlainen mies.

 

”noniin, ensimmäisenä alat kirjata hommia ylös, pidät päivää ja kuuntelet mitä sanotaan, ymmärretty?”

 

”ymmärretty herra”

 

”voit kutsua vapaasti Saatanaksi, mutta jos haluat herroitella, sekin käy, minä en ota kaikkea niin muodollisesti” Saatana sanoi ja Beelzebub nyökkäsi.

 

”selvä, aloitetaan”

 

Seuraava kuukausi kului verkalleen, Beelzebub koetti opetella kaiken mutta pikkuhiljaa hän huomasi että hänen taitonsa eivät olleet kovin hääppöiset. Hän mokasi joka homman, poltti ruoan, käristi vahnigossa muutaman demonin ja kirjanpidonkin hän teki päin mäntyä. Saatana näytti hermostuvan ja eräänä päivänä hän lopulta totesikin, että jos Beelzebub ei saanut asioitaan kuntoon loppukuuhun mentäessä, hänen kohtalokseen tulisi armotta helvetin lieskat.

 

Beelzebub huokasi, hänellä ei ollut todellakaan aikomusta joutua helvetin lieskoihin, mutta hän ei osannut mitään edellä mainittavista taidoista. Hän ei ollut opetellut yhtäkään niistä koko surkean elämänsä aikana, ainoa ruoka jota hän osasi valmistaa, oli einekset. Ainoa siivoilu jota hän oli tehnyt oli vaatteiden koneeseen heitto ja pesu, ainoa elämä mitä hänellä oli ollut, olivat videopelit ja huone äidin talon yläkerrassa, energiapatukoita syöden ja pelinaisita haaveillen.

 

Beelzebub pudisti päätään ja löi nyrkkinsä pöytään, ei hän ei aikonut luovuttaa nyt, oli tehtävä muutos. Edes nyt viimeistään kuolleena, mikään ei tullut hänen tielleen, hän näyttäisi pimeyden ruhtinaalle, että oli hänen ehtojensa arvoinen. Beelzebub katsoi ympärilleen, hän huomasi hyllyssä keittokirjan tapaisen, hän veti sen alas ja luki.

 

”kodinhoitoa ja kokkausta ääliöille”

 

”kai se on hyvä alkaa edes jostain...”

 

Seuraava yö kului opetellessa ruoanlaittoa, siivousta, leivontaa, aikataulujen pitoa ja huoltoa, Beelzebub ei aikonut luovuttaa. Häne ei aikonut jäädä kuolemansakkin jälkeen surkeaksi nahjukseksi jolla ei ollut elämää, hän ei suostunut alistumaan siihen, ei vaikka mikä olisi.

 

SEURAAVANA AAMUNA

 

Saatana heräsi, hän oli nukkunut pitkän yön, oli ollut harvinaisen rauhallista, pitkään aikaan ei ollut niin ollutkaan, hän myös sai nenäänsä epätävallisen hyvän tuoksun. Saatana nosti päätään ja katsoi ympärilleen, joku oli asettanut hänen viereensä tuoreita pannukakkuja, paahtoleipää ja paistettua lihaa, appelsiinimehua, kymmenen minuutin munia ja lasin maitoa.

 

”huomenta herra” ääni sanoi.

 

Saatana kääntyi, hän joutui katsomaan kahdesti, seisoiko hänen vierellään todella Beelzebub vai oliko tämä luovuttanut ja antanut paikkansa jollekkin kasoisolennolleen? Tämä nimittäin oli yhden yön aikana muuttunut hurjasti. Hänen asenteensa oli paljon karismaattisempi ja vaikutusvaltaisempi. Hänen simissään näkyi tahto ja kunnianhimo, vaatetus oli siisti, huoliteltu ja moitteeton, yhtä virhettä lukuunottamatta.

 

”naamassasi on jauhoja” Saatana sanoi ja hymyili, Beelzebub hieraisi kasvojaan ja pyysi anteeksi siistiytymättömyyttään.

 

”ei mitään, olet näemmä muuttanut asennettasi” Saatana jatkoi ja nousi ylös, Beelzebub ojensi tälle vaateet, pestyinä ja viikattunia.

 

”mitäs tälle päivälle on tiedossa?”

 

Päivät sujuivat mainiosti, Beelzebub kehittyi ja pian hänestä tuli erittäin korkealaatuinen palvelija ja ruoanalittaja. Hän oli aina täsmällinen, tiukka, asiallinen ja uskollinen, Saatana huomasi sittenkin tehneensä hyvän valinnan tämän miehen suhteen. Enää puuttui uhrautuvaisuuden testaaminen, siihen Saatana ei ollut suunnitellut mitään mutta pian sekin asia sutviutui omin päin.

 

Sinä päivänä tarkistettiin kidutushuoneiden kuntoa, Saatana oli kuullut että niissä huoneissa oli tapahtunut onnettomuuksia viimeaikoina ja nyt hän oli päättänyt itse tulla tarkistamaan vialliset laitteet. Selvittämään mikä niissä oli oikein vikana Beelzebub oli lunnollisesti tietenkin tullut hänen mukaansa katsomaan ja tekemään vikamerkintöjä jotta ne voitaisiin korjata.

 

He olivat tehneet tarkistuksia pitkin päivää enää oli tarkistettavana yksi giljotiini ja heiluriterä josta oli tullut paljon valitusta. He tarkastelivat Giljotiiniä, Saatana sanoi viat ja Beelzebub pisti niitä ylös, he viimeistelivät ja Saatana totesi että he voisivat tarkistaa heiluriterän päivällisen jälkeen.

 

Beelzebub sulki vihkonsa ja katsoi giljotiinin tummaa terää. Hän ei ollut ennen nähnyt sen väristä terää. Siinä oli outo välkehdintä, kuin siinä olisi ollut öljytty pinta. Saatana asteli hänen luokseen ja kysyi, mikä oli vikana? Beelzebub totesi haluavansa tietää mitä materiaalia terä oli, Saatana katsoi terää ja totesi sen olevan samaa ainetta kuin pyhitetty terä mutta päinvastaisella toimella.

 

”miksi sellaista terää, eikö tavallinen kelpaisi?” Beelzebub kysyi.

 

”ehei, tavallisilla ei ole kuolleihin vaikutusta, näillä taas. Saa aikaan kunnon jälkeä, tälläinen tappaa niin enkelin kuin demonin, ilman uudelleensyntymisiä” Saatana sanoi ja Beelzebub nyökkäsi.

 

”no, meidän on hyvä lähteä syömään, tämä homma on pidemmän päälle väsyttävää” Saatana sanoi ja peitti haukotuksen.

 

He lähtivät kävelemään, muutama demoni oli nostamassa heiluriterää kattoon myöhempää tarkistusta varten kun yllättäen Beelzebub huomasi sen nostoketjun katkeavan. Terää nostavat demonit huusivat varoitushuudon kun terä lähti väkivaltaisesti heiluen syöksymään kohti heitä. Beelzebub huomasi Saatanan jähmettyneen paikoilleen hämmennyksestä, nyt ei ollut aikaa miettiä.

 

Beelzebub syöksähti kohti herraansa ja sai tämän tieltä ennen kuin tämä jäi alle, hän ehti kääntyä ja väistää pari senttiä kun hän tunsi terän kärjen uppoavan rintalastansa alta, pallean läpi selkärankaan ja sitä kautta ulos. Terä otti hänet mukaansa ja heitti ylimmillään ollessaan irti. Beelzebub tunsi paiskautuvansa seinään ennen kuin jysähti kasvot edellä maahan. Hän kuuli vielä hämärästi kovia huutoja ennen kuin kaikki upposi pimeään, tiedottomuuden autuuteen.

 

Paljon myöhemmin Beelzebub heräsi lämpimässä huoneessa, hänen selkänsä alla tuntui pehmeä patja ja päällä tuntui olevan peitto. Kipu jyskytti vielä rinnassa ja selässä mutta muuten hän tunsi olevansa kunnossa, hän katsoi ympäri huonetta ja huomasi hämärässä kumaraselkäisen hahmon. Hahmo kääntyi, keltainen hohde välähti pimeässä ja pian olento nousi ylös, se käveli hänen luokseen ja jäi parin metrin päähän hänestä.

 

”olet ilmeisesti viimein herännyt” ääni sanoi, se kuului Saatanalle.

 

”mmh, olet näemmä sinäkin hengissä” Beelzebub sanoi.

 

”älä liiku, tikki voi ratketa” Saatana sanoi äänellä joka oli kuin lämmintä samettia.

 

”näemmä olisi pitänyt sekin tarkistaa ensimmäisenä” Beelzebub mutisi.

 

”niin… hyvä että olet kunnossa” Saatana sanoi ja asetti kätensä tämän olkapäälle.

 

”mm, mitä sinä teit niille demoneille?” Beelzebub kysyi.

 

”rankaisin, olisi ollut heidän vastuullaan katsoa kiinnitysketjun kunto” Saatana sanoi, hänen ympärilleen kerääntyi pahuuden aura joka otti koko huoneen valtaansa.

 

”rauhoitu nyt itsekkin, sydän vielä pettää tuolla menolla” Beelzebub naurahti heiman käheästi.

 

”heh, niin kai, kuule...”

 

”niin?”

 

”haluaisitko vielä jatkaa palveluksessani?”

 

”kuka sanoi etten haluaisi?”

 

”mm, sitähän minäkin”