Juu, edellinen ei ollut kovin jouluinen ja lupaan ettei ole tämäkään, sillä edelleen arkistoista, minulla vain ei ole aikaa tehdä sillä opiskelu

 Leviathan

 

Satoi aivan helvetisti, eteensä ei nähnyt paria senttiä pidemmälle, suunnistaminen oli lähinnä käsillä haromista, kuin olisi uinut suossa. Ihmiset kiirehtivät katuja pitkin ja toivoivat pääsevänsä kotiin niin pian kuin suinkin, yhdellä ei ollut kiire, hän käveli määrätietoisesti ja tyynesti ihmisten keskellä, katsellen näiden pelokkaiden muurahaisten touhuja naureskellen heidän mitättömyydelleen.

 

Ukkonen jyrisi, salama iski läheiseen torniin ja tärisytti maata kauttaaltaan, ihmiset juoksivat. Mies tuhahti ja kohotti katseensa ylös, oli tuokin, kuvitteli olevansa isokin kiho vaikka vain iski salamoita, ei niissä mitään hienoa ollut, yhtä vaikuttavia kuin hänen golfaustaitonsa, siitäkin hyvästä hänen nenänsä oli murtunut, olihan se yrittänyt pyytää anteeksi mutta pyh, sai odottaa seuraavan vuoden peliseuraansa takaisin.

 

Saatana huomasi sivukujalla liikettä, siellä oli laumallinen miehiä, he seisoivat piirissä ja potkivat jotakuta. Saatana tuhahti, saivat jatkaa hänen puolestaan tekemisiään, ei se hänen ongelmansa ollut mitä he tekivät ja kelle.

 

”pitäiskö lopettaa?” joku kysyi porukasta.

 

”ei pentu saa maksaa tekemisistään hengellään”

 

Saatana seisahtui, hakkasivatko aikuiset, Lähes kesi- ikäiset miehet lasta? Hän tunsi raivon kuohahtavan, vaikka hän olikin helvetin ylin herra ja pahin kaikista, hän ei voinut sietää sitä että aikuiset miehet hakkasivat lasta, siinä kohtaa hänenkin lasinsa läikkyi yli. Saatana kääntyi, hän käveli kujalle ja meni miesten selän taa.

 

”te kurjat, kuinka te kykenette hakkaamaan lapsen...” hän sanoi miehet kääntyivät, jengin johtaja katsoi häntä arvostelevan ylimielisesti kunnes murahti ja kysyi, mitä se hänelle muka kuuluisi.

 

”teidän laisillenne löytyy helvetistä erityinen paikka” Saatana sanoi ja otti miestä ravelista kiinni, mies nappasi esiin aseen ja ampui lähietäisyydeltä, Saatana ei hievahtanutkaan.

 

”kuuluiko tuon sattua?”

 

Mies jähmettyi kauhusta ja koetti rimpuilla irti Saatanan otteesta tämä vain hymyili kierosti ja puristi miehen kaulan kasaan, tämä putosi maahan ja kuoli hitaan sekä kivuliaan kuoleman. Muut koettivat paeta mutta pian hekin kärvistelivät maassa kuoleman kourissa. Saatana tuhahti ja repi luodin ulos rinnastaan, hän katsoi nuorta poikaa maassa tämä yski verta ja tärisi.

 

Saatana lähestyi poikaa ja oli aikeissa koskettaa häntä mutta sai saman tien oudon tunteen. Hän perääntyi hieman ja käski poikaa nostamaan katseensa. Poika oli hiljaa hetken kunnes kohotti kasvojaan, Saatana tuhahti, hän oli arvannut oikein, pojalla oli pedon silmät, puolidemoni.

 

Saatana kääntyi ja lähti ulos kujalta, hyvä tappelu oli mennyt turhaan. Puolidemoneissa ei ollut mitään mielenkiintoista, niiden kanssa ei juuri tehty sopimuksia, ne olivat heikkoja ja alhaisia, vain harvoin löytyi tarpeeksi voimakkaita ja mielenkiintoisia yksilöitä. Saatana lähti ihmisvirtaan, se oli pienentynyt puoleen ja väheni entisestään, ilma oli pimennyt mikä osoitti että ilta oli pian tulossa.

 

Saatana murahti, hän oli tullut tänne haukkaamaan happea helvetin kiireistä. Nyt se lapsellinen seniili äijänkäppänä oli päättänyt pistää sateen hänen päälleen varmaan vain kiusatakseen, tai sitten puhdistaakseen ilmaa, siitä oikuttelijasta ei tiennyt. Saatana näki hahmon takanaan, hän pysähtyi ja kääntyi, poika oli tullut hänen peräänsä, hän ontui toista jalkaansa ja hän vuosi runsaasti verta. Saatana tuhahti, pojalla oli näemmä sisua seurata häntä.

 

”mitä haluat pentu? Minulla on jo muutenkin kiire” Saatana kysyi kylmällä äänellä, poika pysähtyi katse maahan luotuna, viimein hän nosti sen. Hänen silmänsä olivat normaalit, ne olivat tummat ja uhmakkaat, hän ei näyttänyt ollenkaan kipua.

 

”haluan korvata sen mitä teit...” poika sanoi.

 

”minä tein sen koska luulin että sinusta olisi jotakin hupia mutta satuitikin olemaan vain alhainen puolidemonia ja niitä minä en enää kaipaa, katoa silmistäni” Saatana murahti, poika ei kumminkaan aikonut luovuttaa helpolla.

 

”kaikki sanovat aina noin, sanovat ettei minusta ole mihinkään mutta minä todistan sinulle että minusta on, minä näytän sen sinulle, sama vaikka kuolisin yrittäessäni” poika sanoi.

 

Hänen silmissään oli voimaa, tahtoa ja rautaista päättäväisyyttä koko asenne huokui voimaa vaikka poika ei kooltaan kummoinen ollut. Saatana tuhahti. Pojassa oli asennetta ja tahtoa, hänestä voisi olla hyötyä jollakin tavalla.

 

”hyvä on mutta jos et kykene todistamaan minulle hyödyllisyyttäsi kolmen päivän kuluessa, saat kadota silmistäni loppuiäkseni” Saatana sanoi ja ojensi kättään sopimuksen merkiksi, poika nyökkäsi ja löi kättä päälle, puristus oli voimakas vaikka käsi näytti pahoin vahingoittuneen.

 

Kolme päivää poika kulki hänen perässään, teki mitä Saatana käski ja kuunteli hänen jokaisen sanansa tarkasti, kumminkaan hän ei juuri tehnyt vaikutusta. Hän oli suunnileen samanlainen kuin muutkin demonit, koetti mielistellä häntä, ei pojasta ollut mitään hyötyä.

 

Kolmas päivä alkoi kääntyä iltaan. Koko päivän Saatanalla oli ollut outo olo, että häntä seurasi joku, joku joka ei ollut ihminen. Hän vilkuili taakseen ja koetti nähdä jonkun tai jotain, mutta ainoa joka hänen perässään kulki oli tämä poika, hän vielä jatkoi vaikka tiesi että päivä olisi pian lopussa. Saatana pysähtyi, poika jäi muutaman metrin päähän, hänen haavansa olivat parantuneet aika kehnosti, osa oli avautunut uudelleen, hän ei silti näyttänyt siitä välittävän.

 

”tiedätkö että viiemine iltasi on lopuillaan” Saatana sanoi.

 

”aikaa on vielä auringon laskuun, minä kuljen siihen asti mukanasi, tuli mitä hyvänsä” poika mutisi ja katsoi Saatanaa suoraan silmiin.

 

Saatana murahti, poika oli sitkeää sorttia, näemmä uskoi vielä että pystyisi vakuuttamaan jonkun kyvyistään. Piruparka, siinä hän ei tulisi enää onnistumaan, voisi yhtä hyvin kääntyä ja lähteä, kadota jo saman tien niin ei tarvitsisi kohdata enää yhtään pettymystä.

 

”siinähän sinä viimein olet ja mukaasi olet näemmä ottanut demoinäpärän” ääni sanoi, Saatana pysähtyi.

 

Esiin astui vaaleatukkainen nuorimies, hänellä oli kasvoillaan kostonhimoinen ilme ja käsissään hänellä oli pyhä terä. Miehellä oli ruskea nahkatakki, musta paita ja samaan sävyyn farkut sekä mustat kengät. Miehellä oli kaulassaan risti ja hänestä aisti enkelin auran, ilmeiseti joku oli lähettänyt perään pikku salamurhaajan.

 

”hm, ja mikä sinäkin kuvittelit olevasi?” Saatana kysyi ja katsoi enkeliä hieman ylimilisesti, enkeli tuhahti ja totesi, että sillä ei ollut väliä, sillä taas oli väliä, että miten hän tappaisi Saatanan.

 

”hidas vai nopea kenio?” enkeli kysyi.

 

”kokeillaan kivuliasta, on tylsää valita kahdesta” Saatana murahti.

 

Enkeli syöksähti häntä kohti, Saatana väisti, mutta tunsi silti terän hipovan poskeaan, se poltti ja iho savusi, vertakin näytti tulevan. Saatana murahti, enkeli kävi uuteen hyökkäykseen hän oli nopea. Iskuja sateli joka puolelta, osan Saatana kykeni estämään mutta osa osui silti kriittisiin paikkoihin ja lopulta hän vaipui polvilleen. Enkeli oli todellakin vahva ja nopea, hän oli liian heikko sille tässä muodossa, toiseenkaan muotoon hän ei kyennyt täällä vaihtamaan.

 

Enkeli nauroi ja kohotti asettaan, yllättäen jokin riisti sen hänen kädestään ja pian enkelin ilme muuttui ylimielisestä hämmentyneen kivuliaaseen. Molemmat kääntyivät katsomaan kohti enkelin kylkeä, poika oli riisunut enkelin aseistaan ja iskenyt tätä kylkeen. Enkeli perääntyi kiroten, potkaisi pojan kumoon ja repi veitsen ulos kyljestään.

 

Enkeli kääntyi raivoisasti kohti Saatanaa, verta valui niin kyljestä kuin suupilestä, myös nenästä valui ohut noro. Enkeli kohotti aseensa uudelleen, poika oli kumminkin tullut väliin ja katsoi Enkeliä raivokkaasti ja päättäväisesti, enkeli tuhahti ja totesi että pojassa oli näemmä jonkin verran sisua.

 

”sinä et astu edemmäs” poika sanoi matalalla ja raivokkaalla äänellä.

 

”heh, katsotaanko?” enkeli kysyi ja heilautti teräänsä.

 

Poika vaipui kasvoilleen maahan, enkeli astui hänen ruumiinsa yli ja nauroi. Saatana hengitti syvään, hän tunsi raivonsa nousevan, lopulta hän nousi hitaasti ylös, tarttui uudelleen miekkaansa ja syöksähti koko raivolla enkeliä kohti. Saatana sivalsi tämän kaulan auki ennekuin tämä ehti tajuta ja pian enkelistä oli jäljellä vain kasa tuhkaa joka katosi tuulen mukaan.

 

Saatana katsoi poikaa, hän polvistui tämän viereen ja käänsi ympäri, pojan kaulassa oli suuri haava, verta oli mennyt paljon. Tämä oli aivan veltto ja keho oli jo alkanut kylmetä, Saatana kirosi, hänen olisi pitänyt tehdä pojan kanssa sopimus jonka avulla hän olisi säilyttänyt tämän sielun. Nyt se katoaisi iäksi. ellei hän tekisi jotakin. Poika oli osoittanut voimansa ennen auringon laskua ja hän oli osoittanut sen hyvin.

 

Saatana nosti pojan ruumiin ylös, hän napsautti sormiaan ja oli pian helvetissä, Beelzubub käveli häntä vastaan ja huomasi jo melkein kuolleen puolidemonin. Hän katsoi hetken herraansa kunnes käski muutamaa demonia heidän luokseen, Saatana antoi ohjeet ja pian he olivat matalassa huoneessa. Saatana asetti pojan pöydälle ja etsi hetken jotakin, Beelzebub seurasi vierestä ja kuunteli herransa jokaisen ohjeen ja teki niinkuin tämä käski.

 

Pian Saatana löysi etsimänsä, hän käski Beelzebubia perääntymään ja totesi, että jäljestä saattaisi tulla rumaa jos huonosti kävisi, mitään häiriöntekijöitä ei saanut olla. Saatana otti esiin pienen piikin jonka sisällä oli tummaa nestettä, hän upotti sen pojan käteen ja odotti, yllättäen tämän kehosta räjähti voimakas energia, joka paiskasi Saatanan ja Beelzebubin päin seinää, Saatana läjähti polvilleen maahan ja koetti saada henkensä kulkemaan, valo himmeni ja sammui lopulta kokonaan.

 

Saatana nousi ylös, kylkeen koski mutta se ei ollut mitään, hänen oli saatava tietää oliko hän onnistunut. Saatana lähestyi poikaa ja huokasi sitten helpotuksesta, tämän haavat olivat poissa ja hän oli hengissä, keho oli saanut vähän enemmän lihaa luiden päälle, kalpeus ei kumminkaan ollut kadonnut.

 

”miksi toit hänet?” Beelzebub kysyi ja katsoi poikaa.

 

”hän osoitti minulle pätevyytensä joten tein vastapalveluksen” Saatana sanoi matalalla äänellä ja katsoi pikkuhiljaa heräilevää poikaa.

 

Poika avasi silmänsä, hän katsoi hieman hämmentyneenä ympärilleen kunnes nosti katseensa heihin, hän katsoi molempia pitkään kunnes koetti nousta istualleen, hän horjahti. Saatana nappasi hänet kiinni, piti kiinni hetken kunnes kyykistyi tämän tasolle ja katsoi poikaa silmiin. Pojalla oli yhä se uhmakas katse, hän näytti silti rauhoittuvan aika lailla kun Saatana virnisti hänelle.

 

”varovasti, kehossasi saattaa olla aika tavalla motorisia ongelmia aluksi ja ehkä jatkossakin mutta hmm, uskon että kestät ne...ööh, mikä sinun nimesi on...”

 

”olin kolme päivää seurassasi ja et vaivautunut edes kysymään...” poika mutisi ja katsoi Saatanaa kulma ylhäällä.

 

”juu sori, en arvannut että pääsisit noinkin pitkälle, harva puolidemoni, tai ei oikeastaan kukaa ole ennen piessyt enkeliä tai astunut sellaista vastaan” Saatana sanoi ja poika hymyili hieman varovasti.

 

”mm, mutta nimi on Leviathan”, poika sanoi ja ojenis kättään, Saatana kätteli takaisin.

 

”Saatana”

 

”luulin sinua hieman vaikuttavammaksi”

 

”KAIKKI sanovat tuota”

 

”sori nyt vaan”