Jatkuu arkistomateriaalilla, mut juu sori, erehdyin, aiemmin sanoin että tää kestää 15:sta luukkuun asti mutta se kestääkin vaan huomiseen, hyvää Lucian päivää ja pitäkää hauskaa missä ikinä olettekin ;3

Asmodeuos, Mammona ja Belphegor

 

Punainen lattia täyttyi tyylikkäistä, rikkaista ja menestyvistä miehistä ja naisista. Kaikki keskustelivat, pelasivat uhkapelejä, nauttivat juomista ja takahuoneiden kauniista naisista ja komeista miehistä. Tämä kasino oli koko kaupungin suosituin ja sitä johti kolme menestyksekästä, komeaa ja ulkoisesti hyvinvoivaa miestä, kumminkin heidän elämäänsä varjosti sterssi, ongelmat ja pimeät bisnekset.

 

Nämä kolme miestä olivat Asmodeuos, Mammona ja Belphegor, he olivat väsyneitä työhönsä, he olivat menettäneet intohimonsa siihen mitä tekivät. Työn hedelmä kukoisti mutta se oli imenyt nesteet sen viljelijöistä.

 

”eeehhhhh…. Helvetti, huvittaisi vain lopettaa tämä homma ja häipyä helvettiin” Asmodeuos mutisi ja heitti tupakan tuhkakuppiin, hän koetti piettää paljasta ylävarrtaloaan takillaan mutta silkkivuorinen takki vain liukui pois.

 

”tiedän että haluat sitä mutta emme me voi enää vain lopettaa, jos lopetamme, tuhoamme kaupungin tulonlähteet, jos kaupunki tuhoutuu, ihmiset suuttuvat ja he löytävät helposti jonkun jota syyttää” Mammona tuhahti kuivalla äänellä ja naputteli kynää pöytään.

 

”mutta silti, missään ei ole enää mitään intoa, kaikki naiset ovat samanlaisia kivikasvoja jotka haluavat vain yhtä ja samaaa kaikki. Kukaan ei halua tehdä mitään mielenkiintoista ja intohimoista, siitä on mennyt maku” Asmodeuos vaikersi ja hieraisi naamaansa.

 

”älä aloita A, Mammona on oikeassa, meidän on jatkettava hamaan loppuun, emme voi lopettaa keksken” Belphegor keskeytti puheen.

 

”äääääähhhhhhhh, hyvä on sitten, painutaan vain hommiin ja kuollaan kunnes ollaan saatu kaikki päätökseen, olisi edes joku joka osaisi tässäkin hommassa auttaa” Asmodeuos ärähti ja lähti ulos ovesta.

 

”A, älä viitsi...” Mammona huusi miehen perään ja istuutui huokaisten penkilleen.

 

”anna mennä” Belphegor mutisi ja hieraisi samalla tummia silmänalusiaan.

 

Mammona huokasi, he eivät todellakaan voineet lopettaa tätä kesken, bisnes lisäsi kaupungin tuottoja ja nyt kaupungilla meni huonosti, heidän pyörittämänsä bisnes oli ainoa mikä tällä hetkellä piti sitä ylhäällä. Asmodeuos oli silti pistänyt totuuden siemenen itämään heidän sisällään, oli totta että he olivat meneettäneet kaiken ylpeytensä, halunsa ja intohimonsa tehdä tätä, työ oli tappaa heidät.

 

Mammona nouis ylös, hän oli väsynyt kaikesta työstä. Hänellä oli kiitettävän kokoiset silmäpussit ja niitä hän piilotteli parhaansa mukaan suurilla aurinkolaseilla, hän ei viitisnyt vaivautua meikkaamaan niitä pois niinkuin Asmodeuos ja Belphegor vielä tekivät. Mammona poistui huoneesta käytävälle, tänä iltana oli tiedossa suuret syntymäpäiväjuhlat, niitä oli aloitettu valmistamaan kolme kuukautta etukäteen, nyt enää tarvittiin muutamia pikkujuttuja kuten juomien täydennystä ja pientä koristelua.

 

Mammona käveli käytävää alas ja suureen saliin, hän ohjeisti työntekijöitään ja antoi muutamille moitteita, lopulta hän käveli kasinon toisen kerroksen parvekkeelle ja sytytti tupakan. Hän vetäisi henkeensä myrkylliset kaasut ja puhalsi ne yskien ulos, hän heitti tupakan parvekkeelta ja huokasi.

 

”näytät tympääntyneeltä”

 

Mammona pyörähti hämmästyneenä ympäri, hänen vieressään seisoi tummanvaaleatukkainen mies jolla oli keltaiset silmät, mies oli juuri mitäänsanomaton. Laihakasvoinen, laihavartaloinen, ainoa mikä herätti huomiota oli suuri, punainen arpi hänen oikean silmänsä päällä, se korosti jotenkin hänen arvovaltaansa ja karismaansa.

 

”miten… hei”

 

”no no no, äläs hoppuile” mies sanoi. Ovet heidän takanaan pamahtivat kiinni ja verhot sulkeutuivat, kauempana heistä seisoi tummatukkainen, hieman iltalialaisen näköinen mies joka katsoi heitä tuimasti, vyöllään hänellä oli miekka.

 

”mitä kuvittelit tekeväsi?” Mammona murahti ja koetti peräänytä. Parveke tuli vastaan, hän oli horjahtaa yli mutta mies otti hänet vastaan.

 

”älä vielä nyt sentään kuole, teen sinulle tarjouksen” mies sanoi ja veti hänet takaisin.

 

”mitä haluat, rahaa?” Mammona kysyi, mies naurahti ja pyöritti päätään, hänellä oli kasvoillaan outo hymy.

 

”en minä sitä, sitä kun on jo ihan tarpeeksi, tarjoan sinulle vapautusta tästä” mies sanoi ja Mammonaa epäilytti.

 

”aha, haluat siis ostaa, val...”

 

”kuunnelkaa hänen puheensa loppuun ennen kuin sanotte mitään” tummatukkainen mies sanoi terävästi, laihempi kumminkin heilautti kättään ja kehotti toista rentoutumaan, taisi kutsua Beelzebubiksi.

 

”haluan tarjota sinulle vapautusta toisella tapaa, sinä pääset irti tästä ilman seuraamuksia, saat intohimosi takaisin ja rauhan, tai no jälkimmäisestä en ole varma… mutta muuten, kiinnostaako tarjous?” mies kysyi.

 

”mitä haluat vastineeksi?” Mammona kysyi, mies hymyili taas.

 

”sielusi” mies sanoi.

 

”sie… mikä sinä kuvittelet olevasi? Paholainen?” Mammona kysyi, mies päästi ilmoille korviavihlovan naurun, kaupungin läpi pyyhkäisi luonnoton tuuli, ilma musteni ja miehen piirteet muuttuivat petomaisiksi, ilma kylmeni monia asteita.

 

Tuuli lakkasi, mies hymisi ja käänsi katseensa Mammonaan. Hänen silmänsä olivat petomaiset ja päästä nousi pienet sarvet, Mammona perääntyi, hän koetti poistua mutta Beelzebub astui hänen tielleen kättään miekan kahvalla pidellen. Mammona seisahtui, Saatana astui hänen kasvojensa eteen ja otti häntä olkapäästä, hän veti tämän ystävällisesti kainaloonsa ja pyöräytti tyhjästä kaksi viinilasia, hän ojensi toisen Mammonalle ja pyysi tätä rauhoittumaan.

 

”aikeeni ei ollut säikyttää sinua, olen seuraillut teitä alusta asti, olette erittäin potentiaalisia paholaisiksi ja haluaisin mielelläni ottaa teidät palvelukseeni” Saatana sanoi ja hieraisi sovinnoillisesti Mammonan olkapäätä.

 

”minua ei kiinnosta”

 

”muita näytti kiinnostavan”

 

”sinä...”

 

”jep jo pari viikkoa sitten, heillä ei ole elinaikaa kuin viikko, mitä sanot?” Saatana kysyi ja katsoi Mammonaa kulmiensa alta.

 

”en ole...”

 

”ei hätää, sinulla on vielä mainiosti aikaa”, Saatana naurahti ja päästi Mammonan irti otteestaan.

 

Sen jälkeen hän ja Beelzebub lähtivät, Mammona jäi katsomaan hetken siihen missä he olivat kunnes lähti päätään pyöritellen sisälle, tänä iltana oli muutakin mietittävää kuin oudot paholaiset. Juhlat olivat illalla.

 

Ilta koitti, juhlat olivat vauhdissaan, imapiiri oli iloinen ja rento. Kaikki keskustelivat toistensa kanssa vailla huolta huomisesta. Mammona jutteli kahden ladyn kanssa jotka näyttivät olevan kiinnostuneita hänestä muutenkin kuin seurallisesti. Mammona katsoi ympärilleen, hän näki väkijoukon seasta Asmodeuksen joka jutteli tekopirteästi eräälle parille, mies näytti olevan yksi Asmodeuksen vakiasiakkaista, ainakin Mammona muisti nähneensä hänet jossakin aiemmin.

 

Belphegor seisoi vähän kauempana, hän oli siistinyt itsensä ja peittänyt väsymyksen jäljet, hän jutteli asiallisesti ja hymyili kohteliaasti huonoillekkin vitseille, silti hänestä näki selvästi että hän oli väsynyt ja kyllästynyt siihen.

 

Mammona henkäisi syvään, hänestä oli jotenkin hirveää ajatella, että viikon päästä nämä miehet saattaisivat kadota hänen elämästään noin vain. Hän ei halunnut sitä mutta samalla silti toivoi sitä, he kaikki olivat lopen uupuneita tähän, ehkä, ehkä Asmodeus ja Belphegor olivatkin tehneet sopimuksensa sillä varjolla, saisivat helpon tekosyyn lähteä pois bisneksestä.

 

Äkkiä musiikki hiljeni, se oli vaiti pari sekuntia kunnes jousiorkesteri alkoi soittaa pehmeää, jotenkin melankolista ja dramaattista sävelmää. Ihmiset kuiskailivat hetken kunnes alkoivat väistyä, Mammona aisti ilmassa jotakin synkkää ja pahaenteistä joka odotti oikeaa hetkeä.

 

Mammona huomasi Asmodeukoksen ja Belphegorin tulevan hänen luokseen, he asettuivat kuin suojaksi hänen sivuilleen, väkijoukon läpi käveli paholainen. Siististi tummaan pukuun ja verenpunaiseen kravattiin pukeutuneena, tukka laitettuna ja selkä suorana, huoneen valot himmenivät ja loivat hänen ylleen varjot jotka tekivät hänestä dramaattisen, arvovaltaisen ja dominoivan näköisen, hän näytti itsetietoiselta.

 

Saatana käveli heidän luokseen, otti jokaisen heistä käsiensä suojiin ja kohotti lasia toisessa kädessään. He olivat vaiti pitkään kunnes Saatana puhui samettisella äänellä joka hypnotisoi jokaisen kuulemaan häntä.

 

”nämä kolme miestä tässä, ilman heitä, tässä kaupungissa ei olisi luultavasti elämää, tämä olisi varmasti se sama kyläpahanen josta löytyi tasan yksi kauppa. Nyt täällä on satoja kauppoja, ravintoloita liikkeitä ja kaksi tavarataloa, nyt täällä elää satoja tuhansia ihmisiä ja kaikki on näiden kolmen hienon miehen ansiota, eiköhän anneta heille raikuvat ablodit, mitä sanotte?”

 

Yleisö alkoi taputtamaan ja hurraamaan, Mammona katsoi pitkään Saatanaa joka käänsi katseensa yksitellen heihin jokaiseen outo hymy kasvoillaan. Siitä hymystä ei ottanut selvää, se oli samalla leikkisä mutta silti siinä oli jotakin vakavaa ja synkkää, jotakin joka kertoi ettei hänen kanssaan leikitty.

 

Saatana poistui, kolmikko jäi katsomaan hölmistyneenä hänen peräänsä kansan vielä hurratessa heille. Lopulta juhlaväki lakkasi ja iloinen puheensorina jatkui, Asmodeuos poistui tupakalle, Belphegor suoristi selkänsä, veti perushymyn naamalleen ja lähti ihmisjoukkoon. Mammona vain jäi seisomaan, hän ei osannut sanoa mitään, ei osannut ajatella tai puhua, hän oli aivan jumissa.

 

Kaunis nainen tökkäsi häntä olkapäälle ja kysyi oliko hän kunnossa. Mammona havahtui ja hymyili, hän totesi voivansa hyvin, hän poistui naisen kanssa parvekkeelle, heidän joukkoonsa liittyi vielä muutama ihminen. Mammona unohti hetken pästä tapahtumat mutta silti se jäi paukuttamaan ahdistavasti hänen alitajuntaansa, hän ei ollut ollenkaan varma mistä siinä oli kyse mutta varmaksi hän tiesi, että peli oli alkanut.

 

Viikko kului verkkaisesti, työt jatkuivat, bisnes pyöri, sitten kaikki alkoi muuttua pikkuhiljaa. ensimmäisenä muuttui Asmodeuos, hän oli kokoajan hermostunut, äreä ja vältteli seuraa, hän myös katseli jatkuvasti taakseen ja piti selustansa puhtaana, lopulta eräänä päivänä hän hiljeni täysin, hän lukittautui omaan rauhaansa vessaan kunnes tuli viiden tunnin päästä pois, synkkänä kuin myrskypilvi.

 

”minulle riitti” hän ärähti ja heitti polttamansa tupakan natsan kukkaruukkuun.

 

Hän käveli suoraan kohti Mammonaa, veti tämän aivan itseään kiinni ja antoi voimakkaan, kivun ja nautinnon sekaisen suudelman, hän irrotti otteensa ja lähti, ulos huoneesta, Mammona katsoi hänen peräänsä hämmentyneenä naamaansa hieroen ja huultansa purren, lopulta hän nousi ylös ja juosi käytävälle, mitä helvettiä se oli ollut?

 

Asmodeuos oli jo tiessään, hissi näytti olevan liikkeessä, se oli menossa alakertaan, Mammona otti portaat ja juoksi alas asti. Hän pääsi juuri viimeiseen kerrokseen kun hissin ovet aukseivat ja Asmodeuos astui ulos. Mammona harppasi tämän luo viidellä askeleella ja nappasi kiinni kädestä, hän käänsi Asmodeuoksen ympäri ja katsoi tätä terävästi silmiin.

 

”mitä helvettiä sinä touhuat?”

 

”tein vain sen mitä olisin halunnut jo tehdä aikaa sitten, turha jättää tekemättömäksi sitä mitä kykenee tekemään. Kuolen kumminkin parin kymmenen minuutin sisällä, mitä kaduttavaa minulla enää on?” Asmodeuos sanoi matalalla ja jotenkin lämpimällä äänellä, Mammona höllensi otettaan huomaamattaan, Asmodeuos riistäytyi irti ja lähti ulos.

 

Mammona juoksi hänen peräänsä ja käski tätä pysähtymään. Asmodeuos hidasti ja kääntyi, yllättäen jostakin kuului huudahdus, Mammona katsoi yläilmoihin, jokin kirkas suhahti alas, osui Asmodeuokseen ja murskasi tämän kallon sekä lävisti tämän vasemman olkapään. Asmodeuos vajosi kuolleena maahan ja ihmiset juoksivat kiljuen kauemmas, Asmodeuoksen lävistänyt lasi räsähti ja levisi maahan, Mammona ei osannut muuta kuin tuijottaa jähmettyneenä.

 

Viikko kului, hautajaiset pidettiin niin nopeasti kun ne kyettiin, Mammona oli koko viikon masentunut ja suunniltaan. Hän ei halunnut kertoa totuutta itselleen, hän ei halunnut myöntää sitä millään tavalla. Hän halusi kadottaa sen mielestään ja unohtaa että kaikki edes tapahtui, hän vain jatkoi tytötään, ainoan minkä osasi.

 

Sitten muuttui Belphegor, tästä tuli erittäin virkeä, seurallinen ja ystävällinen, hän kulki ihmisten seurassa paljon eikä jäänyt hetkeksikään ilman seuraa, paitsi viimeisenä päivänä jolloin hänestä tuli apaattinen, tylsistynyt ja jotenkin… itsensä kadottanut, hän ei juuri jaksanut tehdä mitään ja vain nökötti istua paikoillaan.

 

”heh, olisi näemmä pitänyt tehdä jotakin...” hän sanoi viimein.

 

”...tälläkin elämällä” hän lopetti ja yllättäen hän kaatui maahan

 

Mammona syöksähti Belphegorin luo, tämä oli aivan liikkumaton, pulssi ei tuntunut. Asmodeuos soitti ambulanssin ja aloitti elvytyksen, myöhäistä. Viikon sisällä hautajaiset taas pidettiin ja Mammona huomasi pian jääneensä yksin bisneksen puikkoihin.

 

Ilta oli pimeä, sateinen ja kylmä, huoneessa kävi hiljainen viima ikkunan raosta puhaltavan tuulen takia. Mammona huokasi, hän oli aivan väsynyt tähän, mikään ei huvittanut, elämästä oli tullut yksi päätön helvetti jossa ei ollut kysymykseen vastausta. Lopulta Mammona nousi ylös, hänen oli aika painua kotiin, kotiin jossa odotti vain kylmät huoneet, kaikki olivat poissa.

 

Sade piiskasi katuja, ihmiset olivat katoilleet kuin tuhka tuuleen. Ulkona oli enää muutama uhkarohkea jotka taistelivat nousevaa myrskyä vastaan, Mammona väänsi takin päänsä suojaksi ja lähti vaeltamaan vastatuuleen. Oli lähes mahdotonta nähdä eteensä, ainoa joka ohjasi, olivat katuvalot.

 

Myrsky paiskoi häntä kuin roskaa tuulessa. Lopulta Mammonan oli luovutettava ja mentävä sivukujalle suojaan. Hän odotti siinä hetken ja oli aikeissa lähteä taas liikkeelle kun näki tummiin pukeutuneen hahmon, joka lähestyi häntä myötätuulesta. Hahmo pysähtyi ja saapui kujalle, hän tuijotti hetken Mammonaa, kunnes otti esille jotakin tummaa, kuului kolme laukausta. Mammona tunsi viiltävän kivun ensin olkapäässään, sitten rinnassaan ja lopulta vatsassaan, hahmo juoksi saman tien pois.

 

Mammona tunsi kivun kampeavan hänet maahan, hän näki lähinnä valoja ja varjoa, hän tunsi kylmän asfaltin allaan. Sade piiskasi häntä raivokkaasti ja alkoi huuhtoa verta pois hänen päältään, Mammona tunsi henkensä salpautuneen. Kipu jyskytti hänen kehossaan, toinen luoti oli näemmä osunut jonnekkin kriittiseen paikaan sillä verta tuli runsaasti.

 

Mammona näki tumman hahmon, oliko äskeinen palannut viimesitelemään työnsä? Ei tämä oli joku muu. Hahmo kyyristyi, Mammona erotti keltaiset silmät ja punaisen arven. Paholainen oli näemmä tullut.

 

”lähdetkö mukaani?” Saatana kysyi.

 

”ovatko ehdot samat?” Mammona kähisi, Saatana nyökkäsi.

 

”sillä muutoksella, että tunnustat minulle ettet usko jumalaan, muuten lähdet ylöspäin ja siellä kaverisi eivät ole vastassa” Saatana sanoi.

 

”luuletko että olisin koskaan uskonut?” Mammona tuhahti, sen jälkeen hän tunsi vapautuvansa kivusta.