Viimeinen osa arkistokamaa tällä hetkellä, olkaatte hyvätte, ja tämä ei ihan vielä lopukkaan, arkistokamaa on vielä tiedossa, VAROITUS: (sori puuttui edellisistä) kiroilua, väkivaltaa ja ei penskojen simmukoille, eikä uskonnon tosissaan ottaville.

Lucifer

 

Oli äänetöntä, lämmintä ja seesteistä. Saatana istui teepöydässä yhdessä Beelzebubin kanssa, he juttelivat erinäisitä asioista ja ottivat rauhallisesti. Vaihteeksi ilma oli sopivaa, tee oli sopivaa, kaikki oli sopivaa, mikään ei voinut pilata tätä.

 

”hyvää teetä, mistä hankit?”

 

”kokeilin uutta viljelijää”

 

”vai niin...”

 

Jysähdys, koko huone vavahti, Saatana pomppasi ylös ja katsoi ympärilleen. Mistä ääni oli oikein tullut? Oliko joku ääliö taas mennyt hajottamaan jotakin? Beelzebub siisvosi pöydän nopeasti ja lähti herransa perään, he kulkivat hetken hämärää käytävää kunnes Saatana huomasi astuvansa jollekkin epätavalliselle.

 

Saatana katsoi jalkansa juureen, musta enkeli? Hän otti esille lyhyemmän miekkansa ja kyyristyi. Hän asetti sen kärjen enkelin siiven alle ja nosti sitä, siivet olivat täydellisen mustat, ei ainuttakaan virhettä, mielenkiinoista.

 

”mitä sille pitäisi tehdä?

 

”vaikuttaa kuolleelta, heit menem...” Saatana aloitti, yhtäkkiä enkeli syöksähti pystyyn, se otti esiin tummateräisen miekan ja katsoi Saatanaa murhaavasti.

 

”ohhoh, näemmä löytyy vielä puhtia” Saatana murahti ja peräänty hieman.

 

”pysy kaukana” enkeli ärähti, sen ääni oli tumma, vahva ja auktoriteettinen.

 

Saatana murahti, hän veti lyhyemmän miekan huotraansa ja pisti kätensä pidemmän kahvalle, hän katsoi enkeliä tarkemmin. Tämä näytti saaneen aika tavalla turpiinsa, toinen käsi näytti siltä, ettei sillä kukaan järkevä ruvennut taistelemaan, toinen silmä näytti siltä kuin se olisi revitty väkivaltaisesti irti, siivet näyttivät lähinnä käyttökelvottomilta, silti enkelissä oli voimaa nousta ja uhmata häntä.

 

”heh katsotaanko kauanko sinussa riittää voimaa taistella kanssani” Saatana sanoi, veti miekkansa esiin ja iski sen kohti enkeliä. tämä vastasi voimalla takaisin, näytti olevan voimakas taistelija.

 

Taistelu pysyi yllä yllättävän pitkään, Saatana oli vaikuttunut. Yleensä enkelit oli helppo tappaa tuossa kunnossa parilla miekan sivalluksella, mutta tämä yksilö sisälsi voimaa enemmän kuin laki salli. Lopulta se kumminkin väsyi ja vajosi polvilleen, Saatana murahti ja asetti miekkansa sen kaulalle, se kumminkaan ei näyttänyt luovuttamisen merkkejä, päinvastoin.

 

Enkeli nosti raivokkaan ja määrätietoisen katseensa kohti Saatanaa. Sen tummanvihreä silmä välähti pimeässä, sen voima leijui huoneessa uhmakkaana ja vahvana. Silti sen keho tärisi kivun voimasta ja vammojen määrä, verenhukka pakotti sen lopulta alistumaan.

 

Enkeli läjähti kasvoilleen maahan, Saatana katsoi sitä hetken kunnes käski Beelzebubia ottamaan sen mukaan ja viemään demoneille jotka hoitaisivat pahimmat haavat pois. Beelzebub katsoi hetken ihmeissään herraansa kunnes nyökkäsi. hän kyyristyi enkelin viereen, asetti sen siivet niin ettei hän vahingoittaisi niitä kävellessään ja nosti tämän syliinsä.

 

Beelzebub käveli herransa perässä ja katsoi tutkivasti enkeliä. Sillä oli sirot ja kapeat kasvot joissa silti oli pientä jämäkkyyttä ja rosoisuutta, joka toi niihin ylpeyden. Tukka oli yön musta ja lyhyt, keho oli laiha mutta kiinteä ja kaikin puolin hyväkuntoinen. Siivet olivat pitkät, suipot ja samaa värilajia kuin hänen hiuksensa, näyttivät siltä, että niillä pääsi kovaa jos vain halusi.

 

He saapuivat parantajademonien luo, he katsoivat hetken inhoten enkeliä kunnes Saatana käräytti yhden hiukset ja sanoi, että jos mitään ei alkanut tapahtua, kärähtäisi muutakin kuin vain hiuskarvoja. Demonit ottivat enkelin huostaansa ja he poistuivat.

 

”miksi haluat hoitaa sen enkelin kuntoon?”

 

”hän vaikuttaa hyvin voimakkaalta, hänestä voi olla vielä hyötyä meille tulevaisuudessa ja jos ei, voimmehan pitää sillä vähän hauskaa” Saatana sanoi ja hymyili tavallista, outoa ja salaperäistä hymyään.

 

Myöhemmin.

 

Asmodeuos katsoi uutta tulokasta kiinnostuneena. Tämä oli hyvin eksoottisen näköinen mustine siipineen ja hiuksineen, ei mikään tavalinen enkeli, vaikutti myös siltä, että olisi saattanut olla helppo nakki, enkelithän aina olivat, niitä oli helppo naruttaa ja lähestyä, hän halusi mielellään kokeilla uuden tulokkaan fyysistä kunota käsikopelolla.

 

Asmodeuos vilkaisi muita, hekin näyttivät erittäin kiinnostuneilta. Mammona katsoi enkeliä yli aurinkolasiensa, hänen tummat silmänsä välähtivät ja hän hieroi kiinnostuneena leukaansa. Belphegorkin oli herännyt ja tuijotti enkeliä tiiviisti odottaen että tämä tekisi jotakin, Leviathan nojaili kaiteen ali.

 

”kuka menee?” Asmodeuos kysyi viimein.

 

”tuo?” Belphegor sanoi ja osoitti Leviathania.

 

”kuka äänestää tuota?” Asmodeuos kysyi ja kaikki muut paitsi Leviathan kohottivat kätensä. Asmodeuos otti Leviathania ravelista kiinni ennenkuin tämä ehti protestoida ja pian hän lensi ilma halki naamalleen maahan ja aivan lähelle enkeliä.

 

”hm, jos olisi mennyt yhtään pidemmäksi, Saatana olisi kyllä katkonut pääsi” Mammona sanoi ja pisti mustat lasit syvemmälle päähänsä.

 

”mm, niin kai”

 

”helvetin, helvetin, helvetti, minä potkaisen sinua päähän tästä hyvästä!” Leviathan ärähti ja kääntyi törmäten yllättäen enkeliin, hän jysähti lattialle ja tunsi saman tien rautaisen otteen niskassaan, pian hän huomasikin jo roikkuvansa kymmenen sentin päässä lattiasta.

 

”kenen tämä rumilus on?” enkeli murahti, Asmodeuos huokasi jo melkein ihastuksesta, tuon enkelin ääni oli lähes jumalainen.

 

”minuuun” Asmodeuos sanoi hetken höttöilyn jälkeen. Enkeli heitti Leviathanin suoraan hänen syliinsä, Asmodeuos hymyili, tämä olikin hyvä päivä.

 

”mikä on sinun nimesi?” Mammona kysyi ja asteli portaat alas.

 

”Lucifer” enkeli sanoi ja pyyhkäisi likaa olkapäiltään.

 

”hm, olenkin kuullut sinusta, olet kuulemma jumalan arkkienkeli”

 

”olin”

 

”mitäs sinä onnistuit tekemään niin hirveästi?” Mammona kysyi ja kohotti kulmaansa.

 

”kapinan, kyllästyin siihen vanhaan haahkaan”

 

”niinhän me kaikki. Mites, vaikutat olevan musta enkeli, harvinaista”

 

”sitä saa kuulla, mikä sinun nimesi mahtanee olla?” Lucifer kysyi.

 

”kohteliaskin vielä, nimeni on Mammona, tuo pervo on Asmodeuos, tuo hänen sylissään on Leviathan ja tuo joka nukkuu on Belphegor”

 

”en nuku viel...” Belphegor aloitti ennen kuin vaipui taas uneen.

 

”Lucifer vai, pidän siitä nimestä” Asmodeuos sanoi. Mammona perääntyi jo hieman. Hän aavisti jo pelkästään Asmoduoksen käyttäytymisestä tämän aikeet, jos hän aikoi…

 

”käsi irti sieltä tai saat kärsiä” Lucifer murahti jä kääntyi kohti Asmodeuosta joka hymyili.

 

”älähän nyt kulta, pidetään vähän hauskaaaaaaaa” Asmodeuos sanoi ennen kuin lensi seinästä läpi.

 

”vaikuttavaa” Saatana sanoi ja astui ovesta sisään, kaikki kääntyivät kohti häntä, Lucifer katsoi häntä pitkään, Saatana hymyili.

 

”kuulin että olet jumalan lellikki, miten ihmeessä päädyit näinkin ikävään paikkaan?” Saatana kysyi ironisesti, Lucifer ei vastannut, tuijotti häntä vain vihreä silmä loistaen pimeässä.

 

”hm, vai hiljaiseksi sitä ryhdyttiin, tiedät varmaan hyvin kuka minä olen” Saatana sanoi ja astui lähelle Luciferia huomaten että oli tätä puolta päätä lyhyempi.

 

”kukapa ei tietäisi, näytät haluavan jotakin minulta” Lucifer sanoi, Saatana hymähti, mieshän vaikutti älykkäältä.

 

”olet ilmeisesti varsin fiksu. Ainoa mitä minä sinulta vaadin on tieto, sitä kun saa niin harvoin, haluan tietää kaiken mitä sinä tiedät ja jos et kerro minulle”

 

”saat kaiken tiedon mitä halajat, yhdellä ehdolla” Lucifer sanoi.

 

”minulle ei ehtoja lad...”

 

”haluatko kokeilla onneasi kanssani?”

 

”minä päihittäisin sinunlaisesi hetkessä”

 

”ei siltä vaikuttanut, kuunteletko sinä ehtoni vai et?”

 

”hyvä on, mitä haluat?”

 

”haluan tulla riveihisi”

 

”ohhoh, luuletko todella että se tulisi olemaan niin helppoa?”

 

”sanoinko missään vaiheessa niin?”

 

”hyvä on mutta se ei tule olemaan helppoa etenkään sinunlaisellesi” Saatana murahti, sen jälkeen hän käski Luicferia muuttamaan muotoaan alkuperäiseen, hän poistui, muut jäivät katsomaan häntä.

 

Mammona hieraisi leukaansa, Lucifer vaikutti mielenkiintoiselta ja potentiaaliselta, hänessä oli niin terävää älyä kuin voimaakin. Jos hän osaisi käyttää niitä oikein, hänestä saattaisi helposti tullan jotakin, hän saattaisi päästä jopa Saatanan suosioon.

 

Mammona kuuli Beelzebubin hermostuneen kehotuksen Luciferille. Lucifer murahti ja napsautti sormiaan, hänen kehonsa katosi hetkeksi kirkkaaseen valoon kunnes heidän edessään seisoi hoikka, siististi pukeutunut mies. Tukka oli pidentynyt hieman ja se oli siistisit laitettu, sivuilla oli pienet pulisongit. Kasvoihin oli tullut sirompi säväys, silmiä oli molempiin pään aukkoihin, hän näytti tarkemmin katsottuna hieman Saatanalta.

 

Mammona kääntyi, hän huomasi Beelzebubin jumittuneen katsomaan Luciferia. Mammona tönäisi tätä hieman kylkeen ja tämä havahtui, hän selvitti kurkkuaan ja käski Luciferia seuraamaan. Lucifern nyökkäsi lyhyesti ja lähti heidän mukaansa.

Joskus aikojen päästä

 

”hmh, olet osoittanut minulle olevasi vaivan arvoinen, minun on kai täytettävä oma puoleni sopimuksesta” Saatana murahti hieman ärtyneenä ja kokeili ruiskua. Lucifer näytti hieman hermostuneelta.

 

”uskon että tämä ei tule toimimaan täysin” Saatana lisäsi ja viittoi Beelzebubia valmistautumaan ongelmiin.

 

”sitä itsekkin vähän epäilen” Lucifer sanoi ja veti hihaansa ylös paljastaen kalvakan ihon.

 

Saatana venytti olkapäitään, sen jälkeen hän asetti kätensä Luciferin ranteen ympärille. Hän aisti heti tämän voimakkaan enkeliauran, hän epäröi hetken. Olisi käytännössä itsemurha edes yrittää, mutta hän oli tehnyt lupauksen ja hänellä oli paha tapa pitää sellaiset.

 

Saatana upotti neulan ja alkoi pistää nestettä Luciferin suoneen, hän tunsi heti pyhän voiman iskevän vastaan, silti hän päätti jatkaa. Lucifer puri hammastaan, hän näytti keskittyneeltä, luultavasti oli helvetinmoisessa tuskassa mutta hänellä näytti olevan tapana olla näyttämättä tunteita.

 

Äkkiä voima päätti pistää kunnolla hanttiin. Saatana ei ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui kun hän jo löysi itsensä lattilata selällään. Lucifer oli paiskautunut vastapäiseen seinään ja vaikutti tajuttomalta. Beelzebub lähestyi Saatanaa, mutta tämä vakuutti olevansa kunnossa, hän kumminkin totesi että hänen oli perempi huolehtia nyt Luciferin perään.

 

Beelzebub käveli Luciferin luo ja ravisteli tätä olkapäästä, tämä ei kumminkaan reagoinut. Beelzebub huokasi ja otti tämä syliinsä, hän oli aivan veltto, päästä tuli verta aika tavalla, äskeinen oli näemmä ollut pahempaa kuin miltä se oli näyttänyt. Saatana tuli heidän luokseen, ruisku oli rikkoutunut ja viiltänyt hänen kättään, muuten hän näytti olevan kunnossa.

 

”hm, hänen voimansa näemmä on ärhäkkää sorttia” Saatana murahti ja pyyhki veren housunsa lahekeeseen.

 

”siltä vaikuttaa, vienkö hänet pois?”

 

”mm, mutta mieluummin jotakin huomaamatonta kautta ettei ylpeyttään menetä” Saatana sanoi, Beelzebub nyökkäsi ja lähti viemään Luciferia pois.

 

Beelzebub pääsi huomaamatta pois. Hän vei Luciferin rauhalliseen paikaan ja sitoi tämän pään haavat, sen jälkeen hän asetti tämän vuoteeseen ja jäi vahtimaan tämän vierelle häirinnän estämiseksi.

 

Lucifer heräsi myöhemmin, häntä huimasi ja päähän koski, tuntui oudolle. Ensin muistissa oli aukkoja, kunnes hän alkoi muistaa mitä tapahtui, hän koetti liikkua mutta keho ei antanut periksi. Hänestä tuntui kuin koko ruumista olisi revitty kuumilla kokuilla lihan alta.

 

”heräsit sitten viimein” Lucifer kuuli matalan äänen, hän käänsi varovasti päätään ja näki Beelzebubin joka istui hänen vierellään kädet puuskassa ja jalat ristissä.

 

”mikä on vointi?” Beelzebub kysyi ja katsoi Luciferia kulma koholla.

 

”mh, ei kehumista”

 

”ei ihme, voimasi ilmesesti hylkii demoniverta aika tavalla, voi viedä aikaa että se suostuu asettumaan” Beelzebub totesi ja Lucifer nyökkäsi heikosti.

 

Hän ei ollut koskaan tuntenut itseään yhtä voimattomaksi kuin nyt, se ärsytti mutta tämä kai oli hinta siitä, että hänen ei tarvinnut palata enää siihen taivaalliseen helvettiin. Ovi kävi, huoneen läpi kulki pehmeät askeleet. Beelzebub nousi ylös tuoliltaan ja tervehti tulijaa hiljaa, Lucifer näki sen jälkeen Saatanan kasvot ja kuinka tämä istuutui sängyn päähän, hetken hiljaisuuden jälkeen hän puhui.

 

”ilmeisesti voimasi on liian suuri demoniverelle. Tässä on kaksi vaihtoehtoa, joko luovutamme tässä tai sitten sinä odotat niin kauan kunnes nyt laitettu demoniveri saa jalansijan kehossasi ja syrjäyttää nykyisen voimasi” Saatana sanoi, Lucifer murahti.

 

”missään vaiheessa en ajatellut luovuttaa”

 

”sitähän minäkin, mutta minulla on sinulle ehto, jotta pääset lopullisesti seuraamme, sinun on osoitettava minulle vankkumatonta uskollisuutta. Sinun on osoitettava minulle ettet voisi pettää minua missään vaiheessa” Saatana sanoi, Lucifer näytti harkitsevan hetken kunnes kysyi mitä hänen oli tehtävä.

 

”sen sanon vasta myöhemmin, nyt sinun pitää lepuuttaa itseäsi, olet tehnyt tänään aivan tarpeeksi” Saatana toppuutteli ja poistui huoneesta, Lucifer uppoutui syvemmälle sänkyyn, uni näytti iskevän voimalla vastaan.

 

Myöhemmin Lucifer taas heräsi, kivut olivat pienentyneet, outo tunne oli voimistunut hieman, ilmeiseti demoniveri ei ollut luopunut päämäärästään. huone oli hämärtynyt, verhot oli vedetty ikkunan eteen etteivät helvetintulet paistaisi sisään. Luicfer tunsi olonsa hieman paremmaksi, hän vilkaisi vierelleen ja yllättyi hieman, Beelzebub istui yhä siinä ja näytti nukkuvan.

 

Lucifer katsoi Beelzebubia tarkemmin, tällä oli tumma, lähes musta tukka. Iho oli pronssinvivahteinen, vaatetus oli siisti, asiallinen ja huoliteltu, ainoa joka jätti moitteen varaa oli pari aukinaista nappia kauluspaidan yläosassa, niiden alta paljastui hieman rintakarvaa ja vaalea, leveä arpi joka loppui vähän nenen solisluita. Hänen painonsa oli jakautunut sopivasti hänen kehoonsa ja sai hänet näyttämään jotenkin muodokkaalta. Lucifer katsoi häntä pitkään ja tunsi oudon tunteen rinta- alassaan, lopulta hän pudisti päätään ja käänsi heiman katsettaan.

 

Lucifer koetti päätään, hänen otsansa yli kiersi valkoinen side. Se oli karheaa puuvillaa ja tuntui oikeastaan hyvältä hieman hiestä kosteissa sormissa. Hän kiersi kättään kunnes tuli kipeälle kohdalle, hän tunsi verta käsissään, ilmeisesti sidettä ei oltu vaihdettu ihan vähään aikaan. Lucifer lysähti takaisin pedille ja mietti, mitä Saatanalla oli hänelle hihassaan.

 

Myöhemmin.

 

”näemmä pääsit viimein ylös pohjalta?” Mammona sanoi ja katsoi Luciferia lasiensa yli.

 

”kukapa nyt viihtyisi sängyssä viikkoa pidempään”

 

”minä viihydyn” Asmodeuos sanoi virnistäen.

 

”sinua ei lasketa” Lucifer sanoi.

 

”olet näemmä päässyt jalkeille, hyvä, minulla olisikin saman tien hommaa sinulle” Saatana sanoi ja viittoi Luciferia mukaansa.

 

Lucifer lähti hänen peräänsä, Saataa johdatti hänet hieman sivummalla olevaan huoneeseen ja kääntyi häntä kohti, Saatanan silmät olivat muuttuneet petomaisiksi ja hänen kasvoillaan oli ilme joka kertoi että häntä ei kannattanut keskeyttää kun hän aloitti. Lucifer jäi odottamaan, mitä tällä oli sanottavanaan.

 

”haluan sinun tekevän erään yksinkertaisen tehtävän, se on aika simppeli ja uskon että selviät siitä” Saatana sanoi ja katsoi Luciferia päästä varpaisiin, tämä seisoi tyynesti ja nyökkäsi kun Saatana oli lopettanut.

 

”haluan sinun käyvän eräässä huoneessa tämän kannssa ja tulevan myös sen kanssa takaisin, ymmärretty?” Saatana jatkoi ja antoi Luciferille pienen rasian, tämä otti sen käsiinsä ja tutki tarkasti sen lakattua mustaa pintaa, lopulta hän laittoi sen rintataskuunsa ja nyökkäsi.

 

”onko siinä huoneessa jotakin mistä minun pitäisi tietää?”

 

”ääh, yksi piinanhenki, se koettaa saada sinut luopumaan tuosta ja jos ei onnistu, mitä todennäkösemmin tappaa sinut ellet ole tarpeeksi fiksu ja nopea” Saatana sanoi ja Lucifer nyökkäsi.

 

”no lähdetäänpä” Saatana sanoi ja poistui Luciferin kanssa alempaan helvettiin ja siitä matalalle, aika tavalliselle ovelle, ovi ei ollut mitenkään muita erikoisempi, ei kummemman värinen tai muuta, sitä ei olisi vaivautunut edes avaamaan sen kummemmin.

 

”no sisään vain, ja jos palaat elävänä takaisin tuon kanssa, voinen olettaa että sinuun kykenee luottamaan” Saatana sanoi ja avasi oven

 

Kylmä ja kostea, heiman homeinen ilma kävi vastaan, Lucifer astui sisään ja ovi pamahti sen jälkeen kiinni. Lucifer katsoi hetken suljettua ovea kunnes kääntyi kohti korkeaa ja kapeaa käytävää, hän kokeili rintataskuaan, laatikko oli himean lämmennyt, hän kohautti olkiaan ja lähti.

 

Toisella puolen.

 

”mitä te annoitte hänelle herrani?”

 

”sieluni”

 

”oletko varma että...”

 

”minä en antaisi sitä ellen jo luottaisi häneen täysin. Hän on osoittanut jo uskollisuutensa, halusin vain vielä testailla häntä ja hyvinhän tuo näyttää sujuvan, olisin jo tässä vaiheessa varmasti kuollut jos hän ei olisi luotettava” Saatana sanoi ja Beelzebub nyökkäsi vakavasti. He lähtivät kulkemaan toista kauttaa käytävän päähän ja odottamaan Luciferin saapumista.

 

Sillä välin.

 

Lucifer kokeili laatikkoa, se oli lämmennyt lisää, hän tiesi sisällön jo pelkästään tunnustelemalla ulkopuolelta, häntä hieman ärsytti. Saatana oli antanut hänelle lähes koko olemuksensa ytimen, hän luotti näemmä helvetisti häneen, Lucifer otti laatikon käsiinsä ja tarkasteli sitä, siinä oli suurin osa Saatanan sielusta, hän olisi voinut vain murskata sen.

 

Lucifer murahti, sellainen ei tullut kuuloonkaan, hän ei ollut tarpeeksi tyhmä siihen ja sitä paitsi mikä syy hänellä muka olisi. Hänellä ei ollut aikomustakaan lähteä täältä ja sitä paitsi Saatana oli mukavempi tyyppi kuin hänen oli annettu olettaa, hän oli jopa parempi golfissa kuin se erakoitunut pirttihirmu.

 

Äkkiä Lucifer kuuli äänen, hän käännähti ja tunsi jonkin lävistävän oikean kätensä, sen jälkeen iskut osuivat rintaan ja vasempaan käteen. Pian hän huomasi olevansa naulittuna seinälle puolen metrin korkeuteen, pimeästä kuului ääni, matalaa naurua. Esiin astui punatukkainen, virnuileva demoni, Lucifer murahti, tämä näytti olevan piinan henki.

 

”vai tällainen tällä kertaa, hm, et näytä kummoiselta” demoni murahti, sen ääni oli matala, rauhallinen ja jotenkin uhkaava. Lucifer katsoi demonia tarkkaan, se oli häntä vähän pidempi mutta ei näyttänyt silti kummoiselta vastukselta.

 

”kuulin että sinulla on käsissäsi Saatanan sielu, hänellä on näemmä paljon luottamusta sinunlaiseesi enkelin kuvatukseen, no, pian sinustakaan ei ole mitään jäljellä” demoni sanoi ja nauroi, sen jälkeen hän lähestyi Luciferia ja hieraisi tämän kasvoja.

 

”katsotaan kummin päin se on” Lucifer sanoi ja repäisi kätensä irti vaarnasta.

 

Demonin kasvoilla kävi hämmentynyt ilme kun Lucifer vapautti itsensä jokaisesta vaarnasa. Hän iski demonia päin kasvoja, sen jälkeen hän otti esille miekkansa, demoni oli jo toennut ja iski muutaman kerran vastaan kunnes Lucifer sai yliotteen. Hän paiskasi demonin lattiaan ja lävisti sen kiinni tämän omilla vaarnoilla, lopulta Lucifer asetti lyheyn miekkansa demonin kaulalle ja totesi.

 

”harvoin minulta löytyy armoa ihmisille jotka kehtaavat arvostella minua, mutta sinut voin säästää ihan siitä syystä että annoit minulle edes jotakin vastusta. Nyt katoa silmistäni tai saat kokeilla miekkani terävyyttä” Lucifer sanoi, demoni nyökkäsi ja katosi, Lucifer tuhahti ja lähti ulos, hän huomasi yhä vaarnan rinnassaan, hän repi sen pois ja antoi voimiensa parantaa jäljet.

 

”tulit näemmä viimein, onko sinulla se laatikko vielä mukanasi?” Saatana kysyi kun Lucifer astui ulos.

 

Luicfer otti laatikon esiin, Saatana ojensi heiman kättään kun Lucifer nopeasti veti esiin pidemmän miekkansa, Saatana perääntyi virnistäen ja esti Beelzebubia tekemästä mitään harkitsematonta. He seisoivat siinä hetken kunnes Saatana naurahti, Lucifer laski hieman asettaan.

 

”leiki minun kanssani vielä kerran turhan päiten, lupaan että pistän pääsi poikki” Lucifer murahti ja heitti laatikon Saatanalle, hän käveli heidän ohitseen ja Saatana katsoi hänen peräänsä.

 

”hänestähän voi olla ainesta vaikka mihin”