Arkistokamaa, liittyy tähän sarjakuvaan toisessa blogissani: http://toddlersdaydream.sarjakuvablogit.com/2015/12/08/12/

Amic oli kahden vaiheilla, joko hän upottaisi terän pikkuveljensä kylkeen tai antaisi tämän vain olla. Shane oli uupunut, hän näytti kumminkin siltä, ettei aikonut jättää asiaa siihen. Hänen väsyneissä silmissään oli taistelutahto, revityssä kehossa oli vielä voimaa jäljellä. Hän oli kuin äitikin oli ollut, ei jättänyt taistoa kesken ja jatkoi katkeraan loppuun. Amic tunsi raivon kuohahtavan ja teki nopean päätöksen, terä upposi syvälle Shanen vatsaan ja tuli selän kautta, Shane päästi pitkän, tuskallisen henkäyksen, kasvot täyttyivät tuskasta.

Amic pakotti Shanen seisaalleen ja asetti rotkon reunalle, hän halusi tappaa tämän lopullisesti, halusi eroon hänestä. Amic alkoi vetää miekkaa ulos Shanen sisuksista, tämä alkoi nauraa jotenkin oudosti, kivun sekaisen tuskan sävyllä, Amic kysyi, mikä tätä oikein nauratti ja Shane totesi että oli vain tajunnut jotain. Amic kysyi, mitä tämä tarkoitti.

”tajusin vain juuri sen miksi te hyljeksitte minua”, Shane sanoi ja katsoi sitten suoraan Amicia silmiin, Amic hämmentyi ja tyrmistyi.

”se oli sen takia että satuin olemaan erilainen, eikö vain?” Shane kysyi, Amic oli vaiti, se oli totta, hän ei vain sitä kyennyt myöntämään, Shane naurahti.

”sitähän minäkin”, Shane tuhahti hieman katkerasti, yhtäkkiä Amic tunsi otteensa lipeävän, Shane putosi, Amic hätkähti, hän katsoi hetken tämän perään kunnes puraisi huultaan, hän oli muuttanut mielensä.

Amic hyppäsi alas reunalta ja vaihtoi muotoaan, hän suhahti tuulena Shanen luo ja nappasi tästä kiinni, sen jälkeen hän muuttui oikeaan muotoonsa, koiran kaltaiseksi olennoksi ja ponnisti reunalta vauhtia päästäkseen rotkon toiseen reunaan, hän pääsi yhdelle kielekkeelle mutta se oli lähes romahtaa heidän painonsa alla, Amic muuttui viimeiseen muotoonsa jossa hänen painonsa keveni rutkasti mutta voima pysyi samana.

Kolmivärinen koira syöksähteli kielekkeeltä toiselle, lopulta se pääsi ylös, Amic muuttui takaisin tavalliseen muotoonsa, hän laski puolitajuttoman veljensä varovasti maahan, hän asetti kätensä tämän vatsan päälle ja alkoi parantaa runsaasti vuotavaa haavaa, Shane yski heikosti ja tärisi hieman.

”…miksi…” Shane kähisi heikolla äänellä, veti rohisten henkeä ja yski taas.

”tajusin millainen ääliö olen”, Amic sanoi, Shane naurahti hieman heikosti ennen kuin meni tajuttomaksi.

Haavan paraneminen kesti tavallista pidempään, lopulta Amic sai sen parannettua. Amic istahti lopen uupuneena nurmikolle, hän huomasi vieläkin pitävänsä vaeltajan verta vyöllään, hän nousi ylös, veti miekan pois vyöltään ja heitti rotkoon, se toi ihan liikaa huonoja muistoja, nyt se ei ainakaan aiheuttaisi ongelmia enää, Amic kääntyi kohti Shanea, tämä nukkui rauhallisesti, kasvot olivat hieman kalpeat mutta väri alkoi palata tämän kasvoille.

Amic tunsi itsensä typeräksi, hän oli kohdellut Shanea kuin roskaa koko sen ajan kun he olivat olleet vielä perhettä, koko lauma oli kohdellut häntä niin joka päivä, joka hetki, joka sekunti, vain sen takia että hän oli sattunut muistuttamaan pahamaineita esi- isää ja sattunut vielä omaamaan silmiin pistävän ulkomuodon. Amic huokasi, hän oli koko nämä vuodet vihannut Shanea, sen takia että tämä oli menettänyt viimeisenkin toivonsa ja järkensä heidän pelkojensa ja ennakkoluulojensa takia.

Amic hätkähti, Shane alkoi liikkua, hän räpytteli hetken silmiään auringonpaisteessa, kunnes asetti kätensä kasvoilleen, Amic katsoi häntä hetken vaiti kunnes käveli hieman varautuneesti tämän luo, Shane hoippuroi ylös ja oli kaatua, Amic otti hänet kiinni, Shane vilkaisi häntä hetken, näytti samalla hämmentyneeltä ja hieman pelokkaalta.

”sinä näemmä jäit”, Shane sanoi ja yski sitten voimakkaasti.

”niin tein”, Amic mutisi ja antoi Shanen nojata itseensä, viha hänen itsensä puolelta ainakin oli tiessään, hän ei tiennyt Shanesta.

”luuletko että olisin vielä raivoissani?” Shane kysyi.

”mistä…”

”sen näkee sinusta jo kaukaa, sinua lukee kuin avointa kirjaa” Shane nurahti ja horjahti hieman, Amic otti hänestä tukevammin kiinni.

”anteeksi että olin niin helvetin typerä silloin, minä…”

”seurasit vain muiden esimerkkiä, tiedetään” Shane sanoi ja läimäytti Amicia kevyesti olkapäähän, tämä myös hymyili hieman vinosti, ystävällisellä tavalla.

”lähdetään”

”hei, haluan silti korvata kaiken mitä olen tehnyt, en voi jäädä noin vain ottamatta vastuuta typeryydestäni” Shane totesi ja näytti vakavalta.

”…hyvä on”