Tässä on nyt nopeasti rustaus tästä aiheesta

Tätä asiaa olen miettinyt niin pitkään pääni puhki että on alkanut ärsyttämään, miksi kouluissa tytöillä ja pojilla on erillinen liikunta? Siis minä en oikein ymmärrä sitä? 

Lapsesta lähtien olen urheillut hyvin paljon poikien seurassa eikä se ole minua haitannut. En ole koskaan kuullut sellaista sananpartta kuin, että tytöt ei voi pelata poikien kanssa tai että tää on vaan poikien/tyttöjen peli. Kaikki pelit ovat olleet yhtäläisesti niin tytöille kuin pojille, kaikki ovat osallistuneet mukaan ja pelanneet, koskaan en nähnyt siinä mitään outoa, oli helppoa pelata poikien kanssa samassa joukkueessa monestakin syystä.

Ensinnäkin pojat pelasivat niin että koskaan kentällä ei ollut hiljaista, siksi liikunnasta kykeni helposti nauttimaan ja siinä oli aina jotakin. Toiseksi poikien kanssa oli hyvä yhteishenki ja heiltä sai myös mukavasti tukea pelin suhteen, haukkujakin tuli mutta niistä otti vain opikseen. Kolmanneksi opin että pelissä sattuu, iskuja, lyöntejä, naarmuja, haavoja ja murtumia tulee, niiltä ei voi välttyä, jokainen pikku isku ei ole valittamisen ja itkemisen arvoinen.

Silloin kun saa lähes 80 kymppiä kulkevasta sählypallosta jalalleen, ei auta muu kuin kirota mielessään ja lausua pyhää mariaa, kipu kyllä häviää aikanaan, ehkä silloin on lupa itkeä kun saa hiekkaisen jalkapallon päin pläsiä ja kaikki mahdollinen töhnä siitä leviää silmiin.

Opin myös poikien liikunnassa sen että vastustajaa tai palloa ei tarvitse säikkyä (myönnän että itsellä on lievä pallopelko mutta vain koripallojen suhteen), se tulee ja sitä on osattava käyttää, muuten siitä ei ole mitään iloa. Myös vastustajan pelkääminen on turhaa, jos se tulee päin, on osattava puolustautua eikä väistää, väistäminen nimittäin voi antaa helposti voiton toiselle.

Poikien kanssa opin myös mitä tarkoittaa tiimityö, koko peli jaettiin niin että kaikki tiesivät paikkansa, kukaan ei notkunut nurkissa ja valittanut pelistä vaan kaikki olivat täpöllä mukana ja pitivät kiinni tavoitteestaan. Homma pysyi kasassa helpommin heidän kanssaan ja oli mukavaa kun oli hajua siitä, mikä oli paikkana eikä tarvinnut seiosa keksellä kenttää ja miettiä suureen ääneen että mitätäh?

En kylläkään väitä että kaikki naiset olisivat heikkoja ja valittaisivat jatkuvasti liikunnan huonoudesta, varmasti löytyy useita naisia jotka ovat innostuneet liikunnasta ja haluaisivat varmasti harrastaa enemmän. Myönnän myös että naiset ovat fyysisesti heikompia kuin miehet ja varmasti sen takia osa heistä ei halua osallistua sekaliikuntaan sillä he saattavat ajatella jäävänsä miesten jalkoihin.

Mutta voin avoimesti myöntää että sekaliikunta on opettanut minulle todella paljon, se on näyttänyt minulle että naisenakin voi pärjätä mainiosti miesten keskuudessa, olen oppinut itsestäni paljon uusia puolia, olen tullut rohkeammaksi liikunnan suhteen ja olen ymmärtänyt että en ole juuri muita huonompi liikunnassa.

Minusta olisi vain järkevää että tyttöjen ja poikien liikunta tehtäisiin sekaliikunnaksi, ei tulis näitä sukupuoli- erotteluja ja alemmuuskomplikseja, se myös saattaisi opettaa monille naisille enemmän rohkeutta ja varmuutta liikuntaan, he saattaisivat jopa tajuta että hekin voivat olla yhtä hyviä kuin miehet.