Pyh mitään varotuksia kaipaa

 

Seisoin tuulen muokkaamalla, kuivalla maalla ja katsoin kuinka sade alkoi huuhtoa maata, katsahdin edessäni polvilleen langenutta miestä ja hymähdin, töytäisin häntä jalallani päähän ja lähdin kävelemään, nostin aseeni olalleni roikkumaan ja heitin hattuni menemään, vaihteeksi taas sadetta, sen mukana tunkeva tulva luultavasti hävittäisi tämän syntisen työn jäljet.

Tuuli yltyi ja alkoi nostattaa samalla hiekkaa, se myös heilautti hattuni takaisin minulle, naurahdin, poimin hatun ja lähdin kulkemaan eteenpäin. Myrskystä näytti tulevan kova horistontista valuvien pilvien perusteella mutta enköhän ehtisi sen tieltä pois ajoissa. 

Heitin haullikkoni resuisen lava- autoni takapenkille ja heitin pressun päälle, viimeaikoina oli kuulemma liikkunut paljon poliiseja alueella enkä mielelläni halunnut jäädä kiinni. Käänsin tyttöni mutaiseksi muuttuneelle tielle ja käynnistin vanhuuttaan vinkuvat pyyhkijät, seuraavalla palkalla luultavasti saisin haknittua uuden auton mikä lämmitti mieltäni hieman tässä kylmässä, helvetillisessä säässä.

Pysähdyin tineristeykseen ja napautin vilkun vasemmalle, käännyin ja lähdin ajamaan kiireenvilkkaa kohti valtatietä, parin tunnin sisällä tämä mutainen tienkuvatus uisi metrin korkuisessa lokavedessä ja siitähän ei tämän leidin moottori pitäisi alkuunkaan.

Silta oli tulossa vastaan, inhosin sitä siltaa, se oli ainoa pelkoni maailmassa vapauden menetyksen lisäksi, silta nimittäin oli äärimmäisen kapea ja pimeä. Jos vastaan ajaisi rekka niin joko pitäisi peruuttaa monta sataa metriä hämärässä tai tehddä äkkikäännös alhaalla pauhuavaan kanjonijokeen eikä kumpikaan ajatus ollut kovinkaan miletä kutkuttava.

Auto tymähti sillalle ja alkoi kuulua pientä ruminaa kun kumirenkaat jyskyttivät vasten vanhaa metallisiltaa, hiljensin hieman vauhtiani sillä silta oli liukas sen huonon pinnan takia ja muutenkin tuuli niin kovasti että jos ajaisin yhtään nopeammin oppisin lentämään.

Edessäni näkyi möykky, kiviä? Eei, henkilöauto jonka vieressä seisoi kaksi ihmistä, joko nuo idiootit eivät ymmärtäneet missä ei pidetty tupakkataukoja tai sitten he olivat jumissa. Päästyäni kuitenkin lähemms tunnistin vehkeen siviilipoliisiautoksi, no tässä se nyt olikin se mitä kaivattiin! Hidastin vauhtiani ja avasin ikkunan huomattuani tyyppien heiluttavan kättä, kysyin mitä he seisoskelivat näin vaarallisella sillalla tälläisella säällä, miehet selittivät autonsa sammuneen.

"Mikäs sen sammutti?"

"Greg tässä ei muistanut tankata, olisiko teillä bensaa neiti?" Vaaleahiuksinen poliisi totesi ja hänen mustatukkainen, hieman meksikolaisvivahteinen kaverinsa tuhahti.

"Huh, vai ihan neiti, rouvahan minä olen mutta kyllähän minulla on, mitäs te täällä muuten teette ja tälläisella säällä?" Kysyin mahdiollisimman rentoon sävyyn ja aloin kaivaa kanisteria samalla peitelle asettani vähän paremmin pressulla.

"Joku väitti kuulleensa ammuskelua täällä, piti tulla tarkistamaan." Gregiksi ristitty puolimeksikolainen selvitti.

"Jaa- a, no on teillä työnantaja kun pistää myrskyn korvilla hommiin." Tuhahdin ehkä hieman yli- eleisesti.

"Oletko sinä kuullut mitään?" Vaaleahiuksinen kysyi.

"Enpä oikeastaan, olen ollut koko päivän ajossa." Selitin ja aloin valuttamaan bensaa poliisiauton tankista sisään, Greg tarkkaili autoni renkaita oudon kiinnostuneesti ja sitten vilkaisi hihaani.

"Mihis sinä olet satuttanut itsesi?" Greg kysyi, vilkaisin hihaani, helvetti olisi pitänyt ottaa T- paita.

"Satuin leikkaamaan käteeni kartan reunalla, täällä kun on välillä nuo tiet vähän miten sattuu." Valehtelin, meksikolaisen silmissä kävi syvä epäilys mutta hänen kaverinsa vain levitti ison hymyn naamalleen ja pyyhki partnerinsa epäilyt tuuleen.

"Kiitos avustasi miss, olisimme varmasti saaneet odotella jos et olisi tullut." Vaaleahiuksinen sanoi, hänen havaintokykynsä ja älykkyysosamääränsä taisivat todella olla pienemmät kuin hänen kaverillaan mutta onneksi hän näytti olevan duon johtaja jolloin he varmasti alkaisivat keskustella vasta liikkeelle lähtiessään ja minulla olisi aikaa paeta.

Heitin hyvästi kaksikolle ja lähdin ajamaan rauhallisesti pitkin siltaa, en todellakaan saanut herättää heidän epäilyjään heti, piti pysyä rauhallisena.Nähtyäni poliisien valojen loittonevan aloin kiihdyttämään vauhtiani hieman, en kuitenkaan liikaa, hurjasteluun tie oli aivan liian epävarma.

Vartin kuluttua näin kuitenkin takanani vilkkuvat sinipunaiset valot, ehkä minun ei olisi sittenkään pitänyt odottaa että tulva siivoaa paikat vaan olla kerrankin ahkera ja tehdä se hemmetti itse. Poliisit ajoivat lähelle ja huomasin että toinen kurotteli ikkunasta aseen kanssa ja ilmeisesti yritti ampua renkaani tohjoksi, ei onnistu jos se minusta riippuu. 

Löin jarrut pohjaan, kuulin samalla laukauksen, monta asiaa tapahtui hyvin nopeasti ja seuraava asia jonka muistin oli kipu ja se fakta että vanha prinsessani oli katollaan.Kirosin ja koetin liikuttaa liipaisinkättäni mutta massiivinen kipu sai minut muuttamaan mieleni ja kaivelemaan taskujani toisella kädelläni puukkoni varalta. Onnekseni sainkin huomata että uskollinen morani oli pysynyt taskuni pohjalla otin sen ulos ja leikkasin vyöni, ryömin sitten kiroten rikkoutuneesta ikkunasta ja katsoin mikä aiheutti niin hirveää kipua kädessäni tajuten että se roikkui aivan velttona kyljessäni.

Naksautin olkapääni paikoilleen ja revin muutaman lasinsirun irti käsistäni, katsoin lavalta levinneitä tavaroitani kunnes löysin tussarini. Käännyin sitten katsomaan ympärilleni ja aloin etsimään katseellani niiden poliisien autoa huomaten että sekin oli kääntynyt katolleen ja nokka oli murskaanutnut sisään, peräänajotemppu oli siis toiminut.

Kävelin autolle ase ojossa ja valmiina ampumaan jos jokin liikkuisi, polvistuin auton vierelle ja huomasin kuskin paikan olevan tyhjä vaaleaatukkainen poliisi kuitenkin vielä nökötti vöissään veripäissään. Hetken ehdin miettiä mihin toinen oli hävinnyt kun yllättäen luoti suhahti aivan pohkeeni vierestä ja upposi mutaan, toimin vaistojeni mukaan ja piilouduin kallioiden taa. Greg mulkaisi minua piilostaan rumasti ja ennenkuin ehdin edes tajuta hän oli syöksynyt autoon sisään auttamaan kaveriaan, pojallahan oli refleksejä.

Seurasin hetken kuinka Greg- poliisi hilasi kaverinsa turvaan ja alkoi sitten vaatimaan että antautuisin syytettynä useammasta taposta, vankilapaoista ja blaa blaa blaa. Naurahdin ja otin oman haulikkoni esiin ja siitäkös poika vasta innostuikin, väistin tulevat luodit ja ammuin päin, noviisi kumartui piiloon ja alkoi samalla herätellä kaveriaan avuksi, viimein tämän vaaleatukkainen partnerikin sai aseen käteen ja sain jopa varoakin.

Katsoin heidän suuntaansa miettine suunnitelmaani uudelleen, verissä päin juokseva poliisi (oliko se toinen kutsunut sitä Johnnyksi?), juoksi piiloon mutta Greg oli jäänyt auton tienoille kallioiden taa. Kyykistyin suojaan paremmin kallioiden taa ja tähtäilin hetken Gregiä kohti kunnes ammuin, tämä vajosi kiroten piiloon, hymähdin kunnes kuulin laukauksen ja tunsin luodin survoutuvan sisuksiini, käännyin nopeasti ja ammuin toista poliisia päin osuen tätä olkapäähän.

Kirosin ja siirryin hieman kauemmas, puristin kädelläni vatsaani tullutta reikää ja katselin ympärilleni mahdollisuuksiani suojautua ja poistaa luoti. Raahauduin viimein läheiselle kielekkeelle ja otin veitseni esiin avaten sen verran ison haavan jotta saisin sormeni sisään. Tungin ne ronskisti suolistooni ja vain purin hampaitani yhteen, sain luodin pihalle ja käärin stetsonissani roikkuvan huivin haavan suojaksi.

"Tule alas suosiolla, emme vahingoita sinua enempää jos suostutte antutumaan neiti!" Kuulin alhaalta äänen.

Vilkaisin sinne ja huomasin Gregin osoittavan aseella suuntaani, tuhahdin tyynesti ja otin haulikkoni alkaen kaivaa taskuistani panoksia, onneksi olin silloin aikoinani hankkinut neppariliivin. Aloin latailemaan haulikkoani ja samalla totesin poliisille että vankilaan minä en lähtisi vaikka mitä luvattaisiin. 

Jostakin kuului jyrinää, pysäytin aseeni lataamisen ja katsoin kukaisuuteen kohoavaa vesimassaa, no voi hittolainen, tätä tässä nyt vielä kaivattiinkin

Jatkuu... :)