Anteeksi että pe-päivitys meni ohi, oli paljon tekemistä mutta nyt jos vaikka la-päivitys sen korvaisi ^.^

Jokin terävä iskeytyi häntä niskaan. Juuh ärähti raivosta, hän veti esineen irti, se oli nukutuspiikki. Juuh kirosi hiljaa, sen jälkeen hän tunsi kuinka hänen koko kehonsa petti hänen altaan ja hän kaatui maahan kasvoilleen.

”Haluan vain jutella kanssasi asioista, en muuta…” Hank totesi rauhallisella äänellä.

”Meillä ei ole mitään puhuttavaa hirviö…” Juuh mutisi ja koetti liikkua kauemmas miehestä.

”Luulenpa että on…” Hank sanoi, Juuh näki tämän kasvoilla oudon ilmeen.

Sillä aikaa:

Kanai, värähti, hän kuuli Juuhin huudon, hän kohosi nopeasti pystyyn lumisuojastaan jonka oli luonut ympärilleen pystyäkseen seuraamaan sisämuurin tapahtumia. Jostakin kuului välittömästi vartijan varoitushuuto, Kanai hiljensi vartijan jääpiikillä kaulaan ja loi sen jälkeen eteensä jääpolun jota pitkin hän lähti liukukmaan kohti matalaa, pitkää rakennusta.

Pari luotia humahti lumeen aivan Kanain jalkojen juuressa, Kanai nostatti tuulenpuuskan joka antoi hänelle lisää vauhtia ja pysäytti muut tulevat luodit. Kanai huomasi muutamien ihmisten syöksyvän häntä kohti muurilta. Kanai kutsui metsästysporukkaansa, muutama jäämaagi hyppäsi muurille ja pysäytti vartijat jäädyttämällä heidät kaikki. 

Kanai jäädytti puolittain muutaman häntä lähestyvän ihmisen, hän asetti sen jälkeen kätensä jääpolulle ja iski kyntensä siihen jolloin vauhti hidastui. Kanai lähti juoksemaan kohti pitkän rakennuksen ovia, muutama tyyppi lähestyi häntä aseiden kanssa. Kanai otti esille kaksi puukkoaan jotka roikkuivat hänen vyöllään ja viilsi niillä urosten kaulat auki, saaden samalla hieman ihmislihaa haltuunsa.

Kanai nielaisi lihan välittömästi, hän tunsi voiman suorastaan räjähtävän kehossaan, hän potkaisi oven voimalla sisään ja astui sairaalaparakkiin. Ihmiset sisällä huusivat järkytyksestä ja lähtivät perääntymään, Kanai ei kehdannut käydä näitä vastaan sillä epäili, että se olisi silloin ollut hyökkäys eikä taistelu.

Kanai asetti ihmisten ja hänen välilleen ohuen jäämuurin, hän potkaisi auki oven jonka takana uskoi tyttärensä olevan. Hän näki harmaavaaleatukkaisen miehen seisomassa tyttärensä yläpuolella, Juuh makasi maassa liikkumattomana. Hank käänsi katseensa häneen, ilme oli tyyni.

Kanain raivo leimahti, hän syöksyi kohti urosta ja heitti tämän voimalla sivuun niin, että tämä putosi pöydän päälle ja hajotti sen painollaan. Kanai kyykistyi tyttärensä viereen, tämä vaikutti tajuttomalta, Kanai ravisti tätä kevyesti olkapäästä. Juuh mutisi jotain ja Kanai huokasi helpotuksesta, tämä oli vain unessa.

Hank kirosi, hän raahautui pöydän päältä polvilleen ja siitä horjuen kahdelle jalalle, Kanai asettui tämän suojaksi. Hank katsoi häntä rauhallisesti ja totesi etti aikonut aloittaa minkäänlaista tappelua tämän kanssa, heittäen samalla vyöllään olevan mustan putken pois. Kanai tuhahti ja nyökkäsi lyhyesti, hänen olisi tehnyt mieli edes mäjäyttää tuota urosta leukaan mutta hän ei voinut hyökätä aseetonta vastaan.

”Mitä teit tyttärelleni?” Kanai kysyi vaikka tiesi.

”Pistin hänet uneen, kuten jo huomasit, sinuna lähtisin täältä ennenkuin ihmiset tulevat…” Hank sanoi tyynellä äänellä, Kanai nosti tyttärensä käsivarsilleen ja potkaisi läpi ikkunasta.

”Muuten!” 

Kanai vilkaisi miestä.

”En syytä sinua siitä mitä tapahtui.” Hank sanoi, Kanai katsoi tätä äänettömästi, sen jälkeen hän hyppäsi hankeen.

Kanai juoksi nopeasti murille ja keräsi ympäristön lumen alleen voimillaan ja loi sen avulla lumipaaden joka heitti hänet muurin yli ja toiselle puolelle hankeen. Kanai vihelsi ja käski miehiään perääntymään kohti leiriä.