Stuff

 

Vihelsin kuuluvasti, porukka tiesi välittömästi sen tarkoituksen ja rupesi kohteliaasti siirtymään tieltäni. Kävelin ruokapaikalle ja otin sen mitä tarvitsin, tämän jälkeen kävelin sivupöydälle ja jäin seuraamaan ruokaryntäyksen tapahtumia. Seurasin kuinka Mayan vihreää hijabia pitävä pikkusisko Gillian, juoksenteli ihmisten jalkojen välistä tökkien ja potkien kaikkia terävillä kyynärpäillään ja nopeilla jaloillaan. Mekaanikkomme käveli jossakin hänen perässään hiljaa ja ylpeästi kohti tiksiä, kaikki väistelivät ja viimein tiskille päästyään Karl tervehti siskoani ja he suutelivat.

Viimein kaikki olivat saaneet ruokansa, muutama oli taas saanut hieman mustelmia ja naarmuja, ruokaralli näytti hurjalta mutta siinä ei koskaan käynyt kummemmin, kerran kyllä joku oli murtanut leukansa mutta se oli ainoa vakava asia joka oli tapahtunut. Seurasin ympäristöäni samalla kun juttelin Karlille, Maya valitti taas siskolleen Hijabista jota tämä piti päässään mutta Gillian aina sanoi pitävänsä sitä koska halusi. Sisarukset aloittivat taas riidan niistä vanhoista asioista ja päätin ruveta seurailemaan Johannaa ja Julya jotka juttelivat pirteään sävyyn tiskillä.

Sain ruokailuni päätökseen, kävin juttelemassa vielä Joahnin kanssa jonka jälkeen ajattelin heti pienen pesun jälkeen mennä nukkumaan. Viimein vaihdettuani vaatteeni puhtaiksi ja päästyäni lämpimien lakanoiden väliin. Yöllä kuitenkin heräsin, jostakin syystä en halunnut nukkua, vaikka olisi ollut syytä. Koetin painaa pääni uudelleen tyynyyn mutta ei se uni vain tullut, lopulta nousin kiroten ja turhautuneena ylös. Päätin lähteä kävelylle käytävään jotta uni taas tulisi.

Käytävä oli matala ja hämärä mutta silti kuu valaisi sitä kirkkaasti, hymyilin, siitä olikin aikaa kun olin viimeksi nähnyt kuun, se oli niin kaunis. Pysähdyin, näin käytävän päässä hahmon, katsoin tarkemmin, se oli Jiji, hän näytti miettivältä, ehkä jopa hieman haikealta. Kävelin hänen luokseen ja tervehdin, Jiji käänsi päätään, tummat lasit loistivat kirkkaina kuunvalossa. Jiji tervehti takaisin ja katsoi sitten kuuta, käännyin itsekin katsomaan taivaalle. Kuu möllötti hyvin lähellä , se oli täydellisen pyöreä, kuin hopeakolikko.

”Muistan hämärästi että kuu oli tärkeä, sen valossa juhlittiin kun se oli täysi.” Jiji sanoi, hänen äänessään oli pieni ikävä.

”Haluaisitko joku päivä palata kaltaistesi pariin?” kysyin, Jiji pudisti päätään.

”Mitä siellä olisi minulle? En tunne oikeaa perhettäni, en edes tiedä onko minulla enää sellaista ja sitä paitsi tämä on se elämä jonka olen tiennyt 10 vuotta. Olisi outoa vain lähteä ja jättää kaikki taakse.” Jiji sanoi ja nojautui syvemmälle käsiinsä.

”Mm, mitä jos lähdettäisiin vähän ulos kävelemään? Saisit muuta ajateltavaa.” Ehdotin, Jiji näytti hetken pohtivan ehdotustani kunnes hän nyökkäsi ja sanoi hakevansa lämpimämpää päälleen.
Pihalla oli kylmä, muttei niin kylmä, etteikö siellä olisi pärjännyt ilman pipoa. Kävelimme hetken ympäriinsä kunnes astuimme portista ulos. Muutama yövahti katsoi menoamme mutta antoi meidän mennä, sillä täyden kuun aikoihin oli todella hiljaista ja rauhallista.

Katsoin Jijiä äänettömänä, tämä oli jänisdoko joten hänen kylmänsietonsa oli huono, hänellä oli kolmet villahousut, karvasta tehdyt jalansuojat, kolme villatakkia ja silti hän näytti palelevan. Katsoin edessämme aukeavaa kapeaa tietä, se oli saatu sen verran auki myrskyn jäljiltä että siinä pystyi ajamaan nastarenkailla ja lumikissalla.

Päätimme lähteä kävelemään metsään, lumi oli kantavaa ja narskui jalkojen alla, kuljimme pitkää kunnes yllättäen Jiji pysähtyi ja otti minua olkapäästä kiinni. Kysyin mikä oli hätänä ja Jiji totesi kuulevansa jotakin. Olin vaiti, kuuli myös jotakin, matalaa kuminaa joka tärisytti lunta ja vatsanpohjaa. Kuulimme myös korkean huilun ja jonkin oudon kielisoittimen joka kuulosti korkealle viritetyltä kontrabassolta, joka särisi rikkinäisen kaikukopan vuoksi. Kuuntelimme ääniä hetken kunnes päätimme mennä lähemmäs, mikä kannatti sillä kohtasimme lumoavan näyn. 

Kuun kirkkaassa valossa vietettiin iloista juhlaa, dokoja oli jokaisesta heimosta, kaikki olivat iloisia, nauroivat, tanssivat, lauloivat, he olivat pukeutuneet ilmeisesti perinneasuihin. Kentällä oli suuria, ruokaa ja juomaa notkuvia pöytiä, ilman täytti riistan ja tuoreen leivän mehevä tuoksu. Vesi herahti kielelle ja kateus mielelle, nieleskelin nopeasti erittyvää sylkeä ja keskityin.

Katsoin juhlijoita tarkemmin, huomasin kolme jotka erosivat joukosta, kaksi naarasta ja yhden hurjan pitkän uroksen. He olivat pukeutuneet hieman muita näyttävämmin ja heidän ympärillään oli eräänlainen arvostuksen kupla. Muut olennot pysyivät poissa heidän tieltään ja käyttäytyivät muutenkin erittäin arvostavasti, toista naarasta hieman pidempi naaras näytti hämärästi tutulta. Jiji näytti äkkiä hermostuvan hieman ja vetävän minua syvemmälle pusikkoon.