Anteeksi että kesti, tässä on riittänyt tekemistä.


 

Myrsky oli hieman laantunut, Sigrid katsoi avaraa metsämaisemaa, männyt natisivat pakkasessa ja tuulessa. Sigrid katsoi ympärilleen ja etsi jälkiä tai muuta vastaavaa joka paljastaisi tämän Maryn olinpaikan. Sigrid hajautti petonsa etsimään naista ja jäi odottamaan niitä, noin puolen tunnin päästä hän kuuli jostakin tuskaisaa vinkunaa ja rähinää, nainen näemmä oli löytynyt.


 

Sigrid käveli äänen suuntaan, hän näki naisen joka seisoi vasten yhtä petoa, naisella oli talvivarustus ja punaiset hiukset jotka oli vedetty taakse tiukalle ponnarille. Nainen oli veren peitossa mutta ei omansa, se tuli pedosta. Olento kaatui korahtaen maahan ja kuoli siihen paikkaan, Sigrid nauroi, nainen kääntyi hänen suuntaansa, Sigrid levitti kasvoilleen itsetietoisen hymyn.


 

”Vaikutat lupaavalta.” Sigrid sanoi, nainen murahti ja sanoi tietävänsä kuka hän oli.


 

”Sinä olet varmaan Mary, se tyyppi joka metsästää miestäni?” Sigrid kysyi ja Mary nyökkäsi jäyhästi.


 

”No sinä saat avustaa minua etsimään hänet, minulla on muutamia juttuja selvitettävänä hänen kanssaan.” Sigrid sanoi.


 

”Miksi minun kuuluisi luottaa sinuun? Sinähän olit se joka vapautti ne olennot.” Mary sanoi, Sigrid nauroi kylmästi.


 

”Niinhän sitä sanotaan, mutta miten, meillähän on sama päämäärä jos kuulin oikein, mitäpä jos tekisin sinulle tarjouksen?” Sigrid ehdotti, Mary näytti miettivän.


 

”Mitä tarjoat?” Mary kysyi.


 

”Tarjoan sinulle kyytiä sinne missä mieheni on sillä ehdolla että sinä lakkaat tappamasta petojani.” Sigrid selitti.


 

”Hm, mitä sinä siitä kostuisit että veisin sinut miehesi luo, ajattelitko paeta hänen kanssaan niinkuin Bonnie ja Clyde?” Mary kysyi ivallisesti.

 

Sigrid lähestyi Marya, Mary puraisi huultaan ja otti veitsensä esiin. Sigrid hymyili ivallisesti ja asteli vain lähemmäs, ennenkuin punapää ehti tehdä mitään, Sigrid oli työntänyt tämän hankeen ja puristi tätä rintakehästä. Mary kirosi ja rimpuili mutta Sigrid nojautui rauhallisesti eteenpäin ja kysyi.


 

”Kuinka typeräksi luulet minua tytön hupakko? Minulla on aivan sama päämäärä kuin sinulla ja en mielelläni haluaisi leikata kaulaa auki sielunsiskolta, sinäkään et luultavasti haluaisi sitä ethän?” Sigrid kysyi, Mary näytti hetken siltä kuin olisi ollut aikeissa sylkäistä mutta hän vain tyytyi pudistamaan päätään.


 

Sigrid naurahti ja viittoi suurimman pedon luokseen, hän hyppäsi kyytiin ja ojensi Marylle kätensä, tämä näytti hetken epäröivän kunnes otti kiinni ojennetusta kädestä ja nousi kyytin. Sigrid kysyi suuntaa ja Mary kertoi heidän suuntansa olevan Ranua, siellä sitä kuulemma pidettiin. Sigrid hymähti ja totesi että sinne he pääsisivät kevyesti vielä tämän päivän aikana.