Pedot kiisivät pitkin tantereita, yö alkoi pikkuhiljaa saapua mailleen ja samoin määränpään valot alkoivat heijastua yhä kirkkaammin taivaalle. Sigrid ohjasi petojaan pysähtymään kun suojasataman korkeat muurit alkoivat pilkottaa pimeän metsän läpi. He lähtivät kulkemaan kovalla lumella, pedot tulivat ääneti perässä ja tutkivat kaiken, Sigrid käski niitä hajaantumaan.


 

Sigrid asettui pusikkoon muutaman kymmenen metrin päähän, valonheittimet saivat lumen loistamaan niin kirkkaasti että olisi tarvittu aurinkolaseja, ylhäällä muurilla parveli porukkaa kuin kärpäsiä raadolla. Sigrid tuhahti, he luultavasti saisivat heti reikiä täyteen jos edes ajattelisivat suoraa hyökkäystä, Mary kuitenkin napautti häntä pian olkapäälle.


 

”No mitä nyt?” Sigrid sihahti.


 

”Tuolla on muutama vapaa paikka, meidän pitäisi mennä sieltä jotta pääsemme etenemään.” Mary selitti, Sigrid hymähti.


 

”Olet hyvä.”


 

”En hyvä, paras.” Mary totesi.


 

”Onko sinulla asetta, saattaisin tarvita yhtä?” Sigrid totesi ja Mary ojensi hänelle kookkaan puukon, Sigrid kysyi eikö hänellä ollut mitään tujumpaa, Mary pudisti päätään.


 

He odottivat hetken vartijoiden suojan katoamista, sen jälkeen hän käski petojensa hyökätä, syntyi kaaos, Mary ja Sigrid kiipesivät kevyesti muurille. Mary katsoi ympärilleen ja totesi kuulleensa että se mies oli joutunut dokojen hyökkäyksen kohteeksi mikä todennäköisesti tarkoitti sitä että hän oli sairastuvassa mikä oli oletettavasti pitkä rakennus punaislla ristillä. Sigrid kiitti ja lähti liukumaan muuria pitkin. Mary totesi pitävänsä Sigridin perää, ilmeisesti oli jo tajunnut että tämä oli henkilökohtainen asia, fiksu likka.


 

Sigrid lähti syöksymään kohti sairastupaa, hän heitti kaikki, jotka uskalsivat tulla hänen eteensä tieltään. Mary juoksi määrätietoisesti hänen kannoillaan ja piti huolen selustan puhtaanapidosta. Lopulta he pääsivät sairashuoneelle ja Mary jäi varmistamaan ovelle ettei kukaan häirinnyt. Sigrid asteli hiljaa sisään, hän kuunteli, kuului vain kaukainen oven kolahdus ja jotakin muuta. Ulkoa kuuluvat äänet eivät kuuluneet hyvin sisälle mikä oli hienoa, sisällä olijoilla kestäisi hetki tajuta että ulkona oli tappelu, hänellä oli siis vähän aikaa aikaa tutkia ympäristöään ja etsiä se miehen kuvatus.


 

Sigrid katsoi pitkää huoneiden rivistöä, hän käveli hiljaa käytävää pitkin ja availi ovia varovasti ettei vain herättäisi huomiota. Muutama ensimmäinen huone oli tyhjä mutta yhdessä huoneessa hän huomasi hahmon seisovan puolittain seinää vasten, Sigrid hymähti, tuon selän hän tunnisti vaikka unissaan. Sigrid ryhdistäytyi, nyt tilanteesta oli tehtävä sellainen ettei Hank tajuaisi mitään liian aikaisin.


 

”Hank?” Sigrid sanoi mielestään uskottavalla äänellä, mies jähmettyi ja käänsi hitaasti harmaat silmänsä kohti ovea.


 

”Ai, sinä.” Hank mutisi, Sigrid tuhahti mielessään, jaa-a, hän oli kyllä odottanut vähän toisenlaista vastaanottoa mutta tämä sai kelvata.


 

Sigrid käveli rauhallisesti lähemmäs pitäen veitsen visusti piilossa, oli pakko keksiä jotain että tuon ääliön puolustus putoaisi, Hank nimittäin siirtyi kokoajan hieman sivumpaan ja koetti tarkastella häntä aseiden varalta. Vyöllä oli kyllä vielä pistinputki mutta se ei luultavasti herättänyt epäilyksiä mutta jos tämä näki veitsen kahvan niin tämä luultavasti hälyttäisi jonkun paikalle ja se oli siinä.


 

Lopulta Sigrid päätti lähestyä Hankia reippaasti ja halata tätä, Hank jähmettyi totaalisesti ja vaikutti tilanteesta todella hämmentyneeltä. Lopulta tämä alkoi kuitenkin kiertää epävarmasti käsiään hänen ympärilleen, Sigrid tunsi voivansa pahoin fyysisesti, ei, tuota se ei varmasti tekisi.


Veitsi välähti, se uopposi kylkiluiden alle palleaan ja Hank päästi hämmentyneen kivuliaan henkäyksen ennenkuin irtaantui Sigridistä kasvoillaan kipu ja sen jälkeen petoksen viha. Sigrid katsoi miestään kylmästi silmiin ja tunsi samalla lämpimän veren valuvan puukkoa pitkin kädelleen.


 

”Luulitko todella että antaisin anteeksi sen että jätit minut yksin… tai sen mitä teit Elinille.”


 

”Sinä itse teit sen hänelle.” Hank mutisi kipunsa seasta ja perääntyi.