Kuulin ulkoa raivoisaa tappelua, hyppäsin ylös ja vedin mukaan ensimmäisen aseen jonka löysin. Juoksin pihalle katsahdin ympärilleni, ympärilläni riehui kolme Kioriinia, erittäin voimakkaan näköisiä, olivatko ne jo ehtineet tänne asti? Juoksin ympäriinsä ja autoin sen minkä pystyin, näin tummatukkaisen naisen juoksevan läpi pihan, huomasin heti ettei hän kuulunut miehystööni eikä hän muutenkaan näyttänyt välittävän taistelusta, juoksi vain määrätietoisesti kohti sairasparakkia punatukkainen nuori nainen perässään.


 

Katsoin hetken naista mietteliäänä, sitten tajusin, hän oli Sigrid Ramusen, toinen viimeisistä etsintäkuulutetuista. Mitä hän oikeein haki täältä, Hankia? Otin aseen olaltani, sen en kyllä antanut tapahtua. Lähdin kohti sairasparakkia, lähestyin Sigridiä ja olin enää parin askeleen päässä kun yllättäen jostakin vilahti veitsi minua kohti. Väistin sen partaveitsen terävän terän ja hyppäsin taapäin, punatukkainen nainen hyppäsi eteeni puukko kädessään.


 

”Pysy poissa tieltä.” Nainen murisi vahvalla amerikkalaisella aksentilla.


 

Katsoin naista tarkemmin, hän näytti etäisesti tutulta, sitten muistin, hän oli Mary, palkkamurhaaja joka oli lähetetty Yhdysvalloista Hankin perään. Hänestä oli ollut uutisissa useasti ja häntä oli ylistetty maailman pelastajaksi, mitä hän täällä oikein teki, ja vieläpä Sigridin seurassa? Koetin päästä hänen ohitseen, hän kumminkin esti minua parhaansa mukaan, minulle tuli tästä jotenkin paha aavistus.


 

Tappelin hetken Maryn kanssa kunnes sain hänet harhautettua Johanin tullessa avukseni, Sigrid oli jo aikaa sitten kadonnut sisälle. Potkaisin oven auki ja juoksin sisälle, huomasin Rosan ja Halin toisessa päässä käytävää ja käskin heitä pysymään siellä, sen jälkeen syöksähdin automaattisesti huoneelle jossa Hankia pidettiin.


 

Voin sanoa että näky oli aika odottamaton, Hank makasi lattialla polvillaan, Sigrid seisoi hieman kumarassa tämän yläpuolella ja piteli veistä kiinni tämän rinnassa. Enempää ajattelematta otin esille käsiaseeni ja ammuin, hämmennyksekseni Sigrid väisti sen syöksyen yhtä nopealla vauhdilla kohti minua, mitä helvettiä tuo nainen oli ottanut?


 

Sigrid löi minut nurin, hän nappasi aseeni ilmasta ja käänsi sen uskomattomalla nopeudella kohti kasvojani, hetken jo luulin aikani tulleen kun Sigrid lensikin yllättäen rähämälleen metallisen kolahduksen saattelemana. Vaahtosammutin kierähti jalkojeni juureen, Sigrid rämpi hetken maassa kiroten kunnes hän nousi yhtä nopeasti pystyyn kuin oli kaatunutkin. Hank oli pakottanut itsensä pystyyn ja katsoi Sigridiä raivokkaasti.


 

”Minä koetin auttaa sinua mutta eksyin harhauttassani niitä kioriinejä ja sitäpaitsi, silloin oli sinun vuorosi vahtia Eliniä…”


 

Sigrid katsoi Hankia raivokkaasti, viimein hän tuhahti ja ennenkuin ehdin tajuta Sigrid oli hajottanut ikkunan laudoituksen ja paennut öiseen mysrkyyn. Hank valahti lattialle, katsoin kuumeisesti ympärilleni ja etsin jotakin jolla tyrehdyttää verenvuoto, huusin samalla jotakuta auttamaan minua. Löysin nurkkaan heitetyn takin, otin sen ja käänsin Hankin ympäri, tämä oli hädintuskin tajuissaan ja hengittäminen kuului olevan tuskaista.


 

Otin hänet puoli- istuvaan asentoon syliini ja aloin painaa takkia hänen haavansa päällä, verta tuli vuolaasti ja pian se tuli jo takinkin läpi, huusin uudestaan apua ja viimein kuulin käytävässä harppovia juoksuaskelia. Rosa saapui ovelle, hän katsoi tilannetta jähmettyneenä sekunin murto- osan kunnes käski minun pysyä siinä missä olinkin. Rosa alkoi etsiä huoneesta jotakin joka voisi pitää haavan paremmin kiinni, Hank mutisi jotakin puolitajuisesti, käskin hänen hiljentyä.


 

Rosa löysi tarvittavia työvälineitä, hän toi kolme harsoa ja teki kahdesta painesiteen haavan päälle, hän alkoi kierittämään toista Hankin rinnan ympärille ja totesi minulle samalla, että minun oli parasta hakea joku ammattilainen paikalle. Nousin ylös ja lipsuin hetken veren liukastamalla lattialla, otin aseeni maasta ja lähdin ulos, olennot olivat perääntyneet mutta silti pihalla oli kaaos. Haavoittuneita oli useita, osa lievästi, osa pahoin, aloin auttamaan heidän kanssaan, etsien samalla jotakuta lääkintämisetä auttamaan Rosaa.


 

Viimein löysinkin jonkun Rosan avuksi, jäin puuskuttamaan hetkeksi sairastuvan eteen kunnes kuulin äkkiä jostakin summerin ääntä, kesti hetki että tajusin sen olevan luolaston ovisummeri. Lähdin kohti suurta rautaista ovea ja painoin nappia joka avasi luolaston oven, katsoin sisälle ja huokasin helpotuksesta, näemmä lisäjoukot olivat saapuneet, ja vieläpä tämän päivän aikana.


 

Sisään ajoi muutama lumikissa ja panssaroitu auto, aika uutta mallia. Autot parkkeerasivat pihalle ja muutama utelias tuli nurkan takaa vilkuilemaan. Hetken päästä luokseni asteli lyhyenläntä ja laiha, noin parikymmpisen näköinen mies jolla oli katse kuin haukalla. Mies katsoi ympärilleen ja totesi että täällä oli näemmä taisteltu, totesin etä hetki sitten tänne oli hyökännyt neljännen asteen Kioriineja ja kaksi naista joista toinen oli etsintäkuulutettu.

”Saitteko hänet kiinni?” Mies kysyi, pudistin päätäni.


 

”Harmillinen juttu mutta kuulin että teillä on Hank Simons, onko tämä todella totta?”


 

”Kyllä vain.”


 

”Hieno juttu, miten te saitte hänet kiinni, väijytyksellä, jollakin ovelalla taktiikalla?” Mies uteli aito kiinnostus silmissään, tunsin häpeää.


 

”No, ei nyt niin, minä, tuota, ajoin vahingossa hänen ylitseen.” Sanoin, mies naurahti lämpimästi, olin ilmeisesti murjaissut hyvän vitsin hänen mielestään.


 

”Oh, unohdin esitellä tyystin meidät, olemme Rovaniemen yksiköstä R345S, olen 3 asteen kenraali Mika Juhonen, hauska tavata.” Mies esitteli itsensä.


 

”Aki Jaakonsaari, sano Akiksi vaan, noniin, teille on varattu peräparakki, minun pitää mennä ottamaan selvää vahingoista, tuletko mukaan?” kysyin ja Mika nyökkäsi ohjaten sitten miehiään liikkeelle.


 

Aloin juttelemaan Johanin kanssa, hän ilmoitti ettei kukaan ollut kuollut tai kadonnut, pahimmat haavat joita kuulemma löytyi olivat murtuneet luut ja suuremmat haavat, huokasin, olimme näemmä selvinneet vähällä. Esittelin Mikan Johanille ja tämä tervehti lämpimästi, tutkin vielä heidän kanssaan tuhot joita olennot olivat aiheuttaneet mutta huomasimme että nekin olivat jääneet vähäisiksi, totesin että todennäköisesti he olivat vain halunneet saada Hankin hengiltä. Johan kysyi miksi niin ajattelin ja kerroin hänelle mitä sairaalaparakilla oli tapahtunut, Johan ihmetteli miksi Sigrid niin haluaisi tehdä ja sanoin että ihmettelin tilannetta ihan samalla tavoin, lisäsin että Hank oli maininnut jotain Elinistä.


 

”Elin oli heidän tyttärensä.” Mika sanoi yllättäen, käännyimme molemmat katsomaan häntä.


 

”Arvelinkin, näin hänen kuvansa Hankin lompakossa, mitäs hänelle tapahtui?” Kysyin.


 

”Meillä ei ole paljon tietoa hänen kohtalostaan mutta kuulemamme mukaan hän jäi pakenevan kioriinin alle ja tallautui hengiltä, oli vasta 7 silloin, tyttöparka.” Mika selitti surullinen sävy silmissään.

Kävelimme hetken hiljaisuudessa kunnes sanoin näyttäväni heille paikan johon he voisivat majoittua. Mika nyökkäsi ja lähdin kokoamaan yli 60 päistä joukkoa vanhalle vierastalolle joka oli jo pitkään ollut tyhjillään, ryhmä alkoi asettua sinne ja pyysin Mikaa että he auttaisivat meitä korjauksissa ja heidän lääkintämiehiään lisäykseksi parakille. Mika myöntyi mielellään ja heti kun he olvat saaneet tavarat kasaan porukka hajaantui.


 

Päätin käydä hakemassa Rosan ja Halin pois tieltä, totesin Johanille että hänen oli parasta hakea pesutuvalta vaatetta Rosalle sillä hän ei varmaankaan halunnut kulkea nykyisissään tällä hetkellä. Johan nyökkäsi ja palasi pian housujen ja paidan kanssa. Lähdimme sairastuvalle ja tavoitimme Rosan jonka hihat ja paita olivat osittain veressä, housut ja sukat myös, Johan antoi hänelle vaatteet ja ohjeisti paikan jossa hän sai rauhassa pukea. Rosa kiitti ja lähti, Hal seisoi hämmentyneenä kaiken hyörinän keskellä, lopulta päätin viedä tytön ulos.